Kaikkien maiden karhukoplat - liittykää yhteen

R oope Ankka, tuo vanha visukinttu, keksi joskus takavuosina kätkeä kultavarantonsa syrjäiselle Tyynenmeren tulivuorisaarelle. Siellä aarteet pysyivät tallessa, kunnes sitten Karhukoplan isähahmo Karhuvaari teki kansainvälisen liikekannallepanon. Sadat sänkileukaiset karhuveljet Meksikosta, Burmasta, Perusta ja Persiasta ryntäsivät Ankkalinnan rosvokoplan avuksi. Hyvän ja pahan välinen taistelu saattoi alkaa.

Tarina tuli jotenkin mieleen Venäjästä, joka on ajautunut viime viikkoina yhä selvemmin Karhukoplan rooliin. Georgian sodan jälkeen Venäjän linjauksia on myötäillyt käytännössä vain kansainvälinen karhukopla: Valko-Venäjä, Iran, Venezuela, Kuuba ja muutama muu.

Abhasian ja Etelä-Ossetian tunnustamisen suhteen ei ole tosin voinut luottaa edes karhuveljeksiin. Georgian kapinatasavaltojen itsenäisyyden on Venäjän lisäksi tunnustanut ainoastaan sandinistikomentaja Daniel Ortegan Nicaragua sekä Gazan kaistalla valtaa pitävä Hamas-järjestö.

Ei mikään varsinainen diplomatian riemuvoitto, kuten Yhdysvaltain ulkoministeri Condoleezza Rice torstaina piikitteli. Ricen mielestä Venäjän 2000-luvulla harjoittama ulkopolitiikka on ajanut sen kansainväliseen eristykseen.

Itse olen sitä mieltä, että Abhasian ja Etelä-Ossetian tunnustamiselle ei sotatoimien jälkeen ollut vaihtoehtoa. Se vain tehtiin aivan liian nopeasti ja "omien" tukea varmistamatta. Venäjä olisi varmasti pystynyt painostamaan muun muassa erinäisiä IVY-maita yhteiseen tunnustusrintamaan, mutta tuoreella presidentillä Dmitri Medvedevillä oli jostain syystä hirmuinen kiire.

Pitemmällä tähtäimellä Abhasian ja Etelä-Ossetian itsenäisyyden tunnustaminen oli tietenkin Venäjälle välttämätön pakko, koska vaihtoehtona olisi ollut se, että länsimediassa olisi alettu puhua yksiselitteisesti "Venäjän miehittämistä Georgian alueista". Se olisi kuulostanut vielä pahemmalta.

Julkisuuspelin kannalta Venäjällä olikin Georgian sodassa vain huonoja vaihtoehtoja. Sille oli varattu Karhukoplan rooli, teki se mitä tahansa. Sivutuotteena se myös menetti kaikki Kosovon itsenäistymistä vastustavat argumenttinsa.

Georgia sen sijaan pääsi sodan avulla eroon sitä jo 15 vuotta hiertäneistä kapinatasavalloista, jotka viime kädessä olisivat estäneet esimerkiksi Nato-jäsenyyden. Ei kai Nato oikeasti olisi voinut ottaa jäsenekseen maata, jonka kaksi maakuntaa ovat venäläisten rauhanturvaajien käsissä, ja joiden asukkaista 70 - 80 prosenttia on ottanut Venäjän kansalaisuuden.

Sodan jälkeen syntynyt uusi Georgia on etnisesti ja poliittisesti yhtenäisempi maa, jonne Nato voisi levittäytyä nopeastikin. Naton pääsihteeri Jaap de Hoop Scheffer ilmoitti viime tiistaina, että Georgian polku Naton jäseneksi on "wide open", ja varoitti samalla Venäjää sekaantumasta asiaan mitenkään.

Venäjällä on kuitenkin yksi tärkeä kiristysruuvi: sen joukot Georgiassa. Siksi voikin olettaa, etteivät ne sieltä aivan heti tule lähtemään. Eivät ainakaan nykyhallinnon aikana.

Kirjoittaja on Savon Sanomien ulkomaantoimittaja

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.