Kaikuja menneisyydestä

Yksi kevään suurimmista tapauksista Italian televisiossa on 10-osainen poliittinen trilleri 1992, joka on tarjolla suomalaisillekin katsojille HBO Nordicin kautta. Sarja kertoo nimensä mukaisesti vuodesta 1992, jolloin Italiassa alkoi koko maata ravistellut Tangentopoli-korruptioskandaali.

Kyseessä oli ensimmäinen kerta, kun italialaisten poliitikkojen ja liikemiesten välinen korruptio joutui yhtä laajan tutkinnan kohteeksi. Mani pulite- eli Puhtaat kädet -rikostutkinnan seurauksena maan poliittinen kenttä muokkautui uusiksi, kun siihen asti valtaa pitäneet puolueet menivät nurin yksi toisensa jälkeen.

Silvio Berlusconi hoksasi tilaisuutensa tulleen, siirtyi politiikkaan ja perusti Forza Italia -puolueensa. Loppu on historiaa.

Sarjan tarjoama kurkistus menneisyyteen on hämmentävä. Niin vähän on muuttunut, ja niin paljon yhtymäkohtia vuoden 1992 tapahtumilla on nykyhetkeen. Korruptio esimerkiksi ei ole 23 vuoden aikana kadonnut Italiasta mihinkään, päinvastoin.

Transparency Internationalin mukaan Italia oli vuonna 2014 yhdessä Bulgarian, Kreikan ja Romanian kanssa eniten korruptoitunut EU-maa. Maailmanlaajuisesti Italiaa paremmin pärjäsivät esimerkiksi Etelä-Afrikka ja Kuwait.

Korruptiosyytökset ovat langettaneet varjon lähes kaikkien Italian suurten hankkeiden päälle aina Milanon tulevasta maailmannäyttelystä Venetsian MOSE-patohankeeseen. Maaliskuussa Italian liikenne- ja infrastruktuuriministeri Maurizio Lupi joutui eroamaan korruptiosyytteiden vuoksi.

Italian seuraava suuri hanke on katolisen kirkon ylimääräinen Riemuvuosi, jonka paavi Franciscus kaikkien yllätykseksi julisti alkavan joulukuussa. Pyhiinvaeltajien rynnistystä odotellessa Rooma haluaa parantaa muun muassa julkista liikennettään ja muita palveluitaan. Vaikka jokainen hanke on luvattu tarkastaa korruption varalta yksitellen, ei vakuutteluja taida uskoa kukaan.

1992-sarjan tekijöiden mukaan Tangentopolin tapahtumat olivat italialaisille suuri shokki ja yllätys. Enää korruption olemassaolo ei yllätä ketään. Italialaiset ovat väsyneet ja kyynistyneet, eikä samanlaista tulevaisuudenuskoa tai uskoa poliitikkoihin enää ole.

Poliittinen luokka vaihtui, mutta mikään ei muuttunut. 1992 oli Italian suuri mahdollisuus, joka menetettiin.

Kirjoittaja on Roomassa asuva vapaa toimittaja.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.