Kaksi minuuttia, poikittainen maila

Tampereella miteltiin itsenäisyyspäivänä todellinen talviklassikko: riistokapitalistien poliisijoukot kilpineen, pamppuineen ja hevosineen vastaan sekasortoinen talonpoikaisjoukko puukeppeineen.

Kukaan ei voittanut.

Ikkunoiden rikkominen on typerää. Hevosten ajaminen väkijoukkoon ja niiden lyöminen lätkämailoilla on typerää. Ihmisten kivittäminen ja pamputtaminen on typerää.

Sekin on typerää, että poliisipäällikkö sanoo mielenosoittajia rosvojoukkioksi, että media kysyy mielenosoituksen syitä lähinnä poliisilta ja protestin kohteena olevan tapahtuman kunniavierailta.

En muista kuka se oli, joka sanoi, että mielenil­mauksiin pitää aina olla oikeus, mutta että edes itsenäisyyspäivänä pitäisi olla hillitty.

Miksi? Miksi kaikkea nykyajassa tapahtuvaa pitää verrata sotaveteraanien tekemiin uhrauksiin? Niiden rinnalla mikä tahansa valituksen aihe on helppo tehdä naurunalaiseksi – mutta onko siinä mitään järkeä?

Mielenosoitus järjestetään siksi, että saadaan huomiota jollekin asialle.

Tampere-talon näyttäytymisjuhlaa protestoineiden kiakkovieraiden kohdalla voidaan tietysti perustellusti kysyä mikä tämä asia oli. Ehkä tietylle osalle porukasta hyvät myllyt poliisin kanssa oli yhtä kuin hyvät bileet, eli hyvä syy kokoontua.

Silti se, että mukana oli niinkin paljon rauhanomaisesti mieltään osoittanutta väkeä, kertoo ihmisten tyytymättömyydestä.

Puhe itsenäisyysjuhlan kunnioittamisesta on ylipäätään ihmeellistä hurskastelua.

Ylivoimainen enemmistö kansasta katsoo tasavallan presidentin itsenäisyyspäivän vastaanottoa televisiosta vain ollakseen jotakin mieltä siitä, millaiseen kolttuun kukakin juhlavieras on verhoutunut. Linnan juhlat on Suomen Oscar-gaala.

Mukana on vielä vähän aikaa sotaveteraanejakin, mutta eivät he rehellisyyden nimissä ole tapahtuman päähenkilöitä. Pääosissa ovat helmat, kengät, leikkaukset, kampaukset, pääntiet ja asusteet. Mannerheim-risti on iltapäivälehtien pukuloistopornossa passé.

Me suomalaiset kyllä mielellään purnaamme kaikenlaista. Aihettakin on.

Mutta kun joku tarttuu toimeen ja purkaa turhautumistaan vaikka sitten itsenäisyyspäivänä mellakka-aitaan ja poliisihevosen kylkiin, syntyy äläkkä.

Syntyy kiihkeä isänmaallinen rintama, joka ulvoo Lippulaulun tahtiin kuolemaa sotiemme muiston häpäisijöille. Silloin nykypäivän ongelmat lakaistaan maton alle ja mielenosoittajista tehdään marisevia räkänokkia.

Ehkä he ovatkin sitä. Ehkä olisi kuitenkin tärkeämpää pohtia, miksi jotkut ovat valmiita hyökkäämään poliisirivistön kimppuun kuin antaa puheenvuoro kaikille mahdollisille tahoille, jotka ovat valmiita tuomitsemaan heidän toimintansa.

Kysehän on samoista asioista kuin jääkiekkoväkivaltakeskustelussa. On turha etsiä syitä yksittäisestä jonnesta, joka vetää vastustajaa poikittaisella mailalla naamaan. Pitäisi miettiä sitä, miksi poikittainen maila naamaan nähdään keinona voittaa – joillekin jopa ainoana.

Kirjoittaja on sekatyöläinen ja Keskisuomalaisen avustaja.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.