Kaksi minuuttia voi kuulostaa miltei hellältä

Enpä vielä muutama kuukausi sitten olisi kuvitellut nielaisevani tyhjää Alexander Stubbia (kok.) katsoessani.

Tiistaina iltapäivällä television ääressä niin kuitenkin kävi. Poliittisten hirttäjäisten tapahtumapaikaksi oli valittu demokratian päänäyttämö, eduskunta. Näytöskappaleen nimi oli välikysymyskeskustelu.

Vasemmistoliitolle ja vihreille ei riittänyt, että valtiovarainministeri oli jo moneen kertaan eduskunnan edessä ja takana pyytänyt anteeksi hallintarekisterihankkeeseen liittyvää virheellistä lausumaansa.

Marraskuisella kyselytunnillahan Stubb totesi, että 90 prosenttia hanketta koskevista viranomaislausunnoista oli myönteisiä. Luku oli hatusta vedetty ja vakava virhe eduskunnan edessä.

Harkittua harhaanjohtamista, huolimatonta tykitystä tai piparipurkilta kiinnijääneen hätävalhe, yhtä kaikki, populisti sai vainun veren hajusta.

Uusi virhe, ”sori siitä”, toi jo maun huulille.

Liikettä ei voinut pysäyttää, vaikka Stubb oli jo ehtinyt pyytää väärää todistustaan nöyrästi anteeksi paikalla, jolta se oli lausuttu. Television ajankohtais- ja viihdeohjelmat olivat tyhjentäneet pajatson ajamalla koottuja nöyrtymisiä edestakaisin.

Välikysymys väljähtyi ja tuli entistä oudommaksi lyömäaseeksi.

Mutta paikka oli liian herkullinen käyttämättä jätettäväksi. Paavo Arhinmäki (vas.) aloitti raamatullisesti, mutta heitti kuitenkin ensimmäisen kiven.

Ben Zyskowicz (kok.) epäilikin, että vasemmistoliiton kannattajien mielestä maassa makaavan porvarin jatkuva potkiminen edusti eräänlaista joukkojen tunnelmaa kohottavaa kansalaisaktivismia.

Näytelmä oli turha ja arvoton. Perusteltu huoli huterasta lainsäädännön valmistelusta ansaitsee syvällisen ja perinpohjaisen keskustelun. Nyt oli tarkoituksena niistää hymypojan nenä.

Ei naura enää!

Eikä nauranut. Kun Stubb nousi pitämään keskustelun viimeistä puheenvuoroaan, hän nousi kuin hidastetussa filmissä. Pyyhkäisi kämmenensä takinliepeisiin ja seisoi paikallaan tovin vaiti.

Kasvoilta oli hymyn lisäksi paennut veri.

Miehestä, joka parhaina päivinään kallionkielekkeeltä pudotessaankin jodlaa, oli jäljellä hauras kuori.

Suu kuivana, sana kerrallaan hän haparoi maalia kohti.

Selkäytimestä puristui nöyrä kiitos keskustelusta. Sydän tunnusti, että pelottaa, uskaltaako enää käyttää numeroita... Naurahduksen tapainen viesti yritystä olla reipas silmät kauhusta selällään.

Mielipide saa olla, mutta faktat pitää olla oikein. Poika oli oppinut.

Keskustelu kuoli lopulta vähin äänin. Vaivaantuneita oli enemmän kuin voitonriemuisia. Kukaan ei viihtynyt eikä viisastunut.

Ei ihme, jos meillä menevät sekaisin sanat ja käsitteet nöyrä, nöyristely ja nöyryytys. Kaikkia käytetään, kaikille on paikkansa, mutta synonyymejä ne eivät ole.

Vähiten käytetään myötätuntoa, ymmärtäväisyyttä ja armollisuutta. Kuitenkin vain siellä, missä on laupeutta, ei ole liiallisuutta eikä kovuutta.

Eikä armollisuutta tarvita vain toista varten, vaan ehkä eniten itseä kohtaan. Stubb on päiväpoika, haavoittumaton Hessu Hopo, jolle kaikki näytti onnistuvan. Tuota pikaa kaiken oppivalle pahakin paikka oli vain ”autenttinen fiilis, joka pitää kokee, koska ihmisen pitää aina duunaa uutta”.

Entä kun jumalten keinu on heittänyt ympäri, ylimielisyydellä ei tee mitään, pointteja on nolla ja ainoa autenttinen fiilis on kipu?

Kipu avaa tai kovettaa. Jos Alexander Stubbista on olemaan satutettu, ymmärrys itseä ja muita kohtaan syvenee. Jos meillä on tilannetajua edes Mauri Pekkarisen (kesk.) yhden repliikin verran, meistä on rinnalla kulkijaksi.

Sävy, jolla arkisesti minuutteja paukutellut puhemies antoi syytetylle luvan puhua loppupuheenvuorossaan ihan kahteen minuuttiin asti, oli – häkellyttävää kyllä – hetken hellä.

Ikään kuin se olisi halunnut kertoa, että ei mitään hätää.

Jos meistä löytyy rakentavuutta, osanottoa ja oman paikkamme löytäjää, saatamme kasvaa ahneudesta jakamiseen.

Jos saamme näkevät silmät, ymmärrämme Helvi Juvosen sanat:

Katso.

Näet ihmiskasvot.

Omasi näet,

kasvot hyvät.

Kirjoittaja on kirjailija ja puhuja.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.