Kalju ja siksi niin varakaskin

Olen huomannut joskus olevani ylivarovainen keskustellessani tuntemattomien ulkomaalaisten kanssa, koska olen varma, että he luulevat minua kaljuni takia uusnatsiksi. Tuolloin en moikkaile seurueen muita ihmisiä oikealla kädellä, tilaa ravintolassa uuniruokia tai moiti Puolan rajaviranomaisia puolella sanallakaan. Golf-kentälläkin bunkkeriin mennessäni mainitsen muille tulevani sieltä vapaaehtoisesti pois.

Toisaalta lipsahduksiakin sattuu. Eräs kiinalaismies kertoi minulle joskus maansa talouskasvua kehuessaan, että heillä kaljuus yhdistetään yleensä varakkuuteen. En keksinyt siihen mitään fiksua sanottavaa, ja lopulta rikoin hiljaisuuden kysymällä, että siksikö Kiinan maaseudulla elää paikallisen köyhyysrajan (tulot alle sata dollaria vuodessa) alapuolella pari sataa miljoonaa ihmistä, joilla on tuuheat hiukset. Mies katsoi minua kuin uusnatsia.

Yhteiskunnallisen statuksen nousuun saattaa mennä vuosikymmeniä, mutta sen romahtamisen voi näköjään saada aikaan yhdellä möläytyksellä viidessä sekunnissa.

Voi se pinna rauhallisemmaltakin kansalta palaa, jos todellisuus ja mielikuvat eivät kohtaa. Suomalaisilta Thaimaan-lomalaisilta meni taannoin hermo, kun heidät majoitettiin paluulennon viivästyttyä ilotaloon.

Entisessä Neuvostoliitossa kukaan ei olisi viitsinyt suuttua moisesta. Siellä hotelli, jossa oli sekä ilotyttöjä että torakoita, oli vähintään kolmen tähden hotelli. Pelkillä torakoilla sai kaksi tähteä, ja kaikkein hienoimmissa paikoissa torakat oli korvattu KGB:n asentamilla luteilla.

Suomalaisuudessakin on enemmän kyse mielikuvista kuin todellisuudesta.

Pari vuotta sitten olin Tampereella yleisessä saunassa seurueessa, johon kuului turkkilainen nainen. Nainen kypsytti minut ensin yli 100-asteisessa löylyssä vähintään medium-asteelle, ja kaiken huipuksi hän meni sen jälkeen mukisematta ja hymyssä suin uimaan jääkylmään järveen.

Olin alun perin meinannut seurata uintireissua turvallisesti saunan kuistilta, mutta koska minun uskoni suomalaisista miehistä olosuhteiden karaisemina karpaaseina oli vahva, kahlasin henkeäni pidätellen jääriitteiseen veteen. Kolme eri kertaa. Loppuillan minua käytettiin toisten ihmisten juomien viilentämiseen.

Joten hiiteen ennakkoluulot. Elämme sentään aikaa, jolloin varteenotettavaksi presidenttiehdokkaaksi kelpaa Yhdysvalloissakin nainen tai tummaihoinen mies. Viimeksihän amerikkalaiset valitsivat presidentiksi aasin, ainakin Al Goren mielestä.

Mietin joskus, että ennen Yhdysvaltojen perustamista Amerikkaa hallitsivat alkukantaisina pidetyt intiaaniheimot, joiden elintavat perustuivat ihmisen ja luonnon sopusoinnun tärkeyden ymmärtämiseen. Idän shawnee- ja cherokee-heimoilta riistetyillä mailla syntynyt ja kasvanut senaattori Gore äkkäsi täsmälleen saman asian muutama sata vuotta myöhemmin, teki aiheesta elokuvan ja sai Nobelin rauhanpalkinnon.

Olisi ainoastaan reilua, mikäli hän pelaisi palkintorahansa reservaatteihin suljettujen intiaanien omistamilla kasinoilla.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.