Kamalaa, kun meitä painos-tetaan

Viime viikkoina media on puhunut valtavasti mediasta itsestään. Ymmärrän, että Yleisradion kuohunta on iso juttu, mutta kenties vähempikin riittäisi. Toisaalta tapauksen merkitystä ja yleistä kiinnostavuutta on mahdoton arvioida objektiivisesti täältä toimittajakuplan sisältä.

Arvioin siis Yle-kohun merkitystä toimittajakuplalle. Koko hässäkkä vaikuttaisi vahvistaneen tietynlaista sankaritoimittajuuden eetosta. Kun toimittajiin kohdistuva painostaminen on noussut puheenaiheeksi, moni on innostunut julistamaan, kuinka he seuraavat journalistisia ihanteita ja ovat painostuksen yläpuolella.

Se on mainiota. Juttuja on mahdoton tehdä, jos yrittää miellyttää kaikkia.

Samaan aikaan ilmapiirissä on myös jotain vaarallista. Myönnän olevani nössötoimittaja, mutta en ole 17 vuoden urallani juuri kokenut todellista painostusta. Erilaisia muutosehdotuksia saan sen sijaan haastateltavilta lähes joka juttuun.

Tätä eroa kaikki eivät ymmärrä. Toimittajapiireissä ollaan jo valmiiksi yliherkkiä juttujen kohteena olevien ihmisten palautteelle, painostuksesta länkyttäminen voi kasvattaa kynnystä entisestään. Se johtaa paitsi haastateltavien oikeuksien heikkenemiseen myös huonompaan journalismiin.

Selasin omien juttujeni muutosehdotukset tältä keväältä. 90 prosentissa korjattiin virheitä, täydennettiin ajatuksia tai perusteltiin asioita. Jos en olisi ottanut kommentteja huomioon, olisin paljon jääräpäisempi änkyrä kuin Juha Sipilä (kesk.) koskaan.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.