Kampanjat alkavat toden teolla

Vuoden alkaessa on tapana tehdä lupauksia. Mutta lupauksista kiinni pitäminen on meidän heikkojen ja vajavaisten ihmisten kohdalla vähän niin ja näin. Mutta hyvä, jos edes yritetään.

Huhtikuussa on eduskuntavaalit ja usein sanotaan, että kansanedustajaehdokkaat tekevät vaalilupauksia. Mutta väitän, etteivät ehdokkaat mitään varsinaisia lupauksia juurikaan tee.

Vaalilupaukset ja niiden pettäminen on pääsääntöisesti pelkkä hokema ja myytti. Kansanedustajaehdokkaat eivät käytännössä voi luvata muuta kuin toimivansa vakaumuksensa ja ymmärryksensä mukaan vaalipiirinsä ja Suomen parhaaksi.

KONKREETTISTEN vaalilupausten on käynyt yleensä nolosti ja ne muistetaan pitkään.

Viime vuonna maisen matkansa pään kohdannut Urpo Leppänen (maas.) muistetaan poliitikkona, joka lupasi poistaa työttömyyden kuudessa kuukaudessa. Leppänen päästi työministeriksi Kalevi Sorsan neljänteen hallitukseen (1983-1987). Mutta ei hän kyennyt lupaustaan pitämään.

Ministerivuosien jälkeen Leppäsen vaiheet olivat värikkäät.

On tosin huomautettu, että Leppäsen lausuntoa työttömyyden poistamisesta on vääristelty. Leppäsen väitettään sanoneen, että työttömyyden poistaminen puolessa vuodessa olisi mahdollista, jos kaikki puolueet sitä haluaisivat ja olisivat keinoista yksimielisiä. Se on tietenkin eri asia kuin lupaus työttömyyden poistamisesta muutamassa kuukaudessa.

Ennen vuoden 1987 vaaleja SDP teki konkreettisen vaalilupauksen: lapsilisät kolminkertaistetaan, jos puolue saa riittävästi valtaa. Vaalilupaus yhdistettiin puoluesihteeri Erkki Liikaseen, josta tuli vaalien jälkeen valtiovarainministeri. Lapsilisät jäivät silti kolminkertaistumatta.

Vaalilupaus ei tuonut sosiaalidemokraateille ainakaan pysyvää kannatuksen nousua eikä puolue ole sen jälkeen yhtä konkreettista kansalle luvannutkaan.

Liikasen yhteiskunnallinen ura on kylläkin jatkunut nousujohteisena. Hän on edennyt valtiovarainministerin vakanssilta Euroopan unionin kautta Suomen Pankin pääjohtajaksi. Saa nähdä, menneekö kaikkien aikojen nuorin kansanedustaja vielä pidemmälle.

PUOLUEILTA ja kansanedustajaehdokkailta ei pidäkään vaatia vaalilupauksia vaan selkeitä kannanottoja ja näkemyksiä.

Yksi ajankohtainen, kansalaisia hyvin konkreettisesti koskeva kysymys on verotus. Valtiontalouden alijäämä on sitä luokkaa, että verotus joka tapauksessa kiristyy. Ottakoot nyt puolueet ja kansanedustajaehdokkaat selkeästi kantaa siihen, mitä veroja ja missä tuloluokissa voidaan kiristää.

Kuinka paljon esimerkiksi pääomatulojen - esimerkiksi pörssiyhtiöiden osinkojen - verotusta olisi kiristettävä?

Myös Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittinen perusratkaisu on asia, johon puolueiden ja ehdokkaiden on selkeästi kantansa sanottava. Ketkä kannattavat Suomen liittymistä sotilasliitto Natoon, ketkä eivät? Ovatko esimerkiksi kokoomuksen ehdokkaat samalla linjalla kuin heidän puoleensa Nato-jäsenyyttä kannattava johto?

Kirjoittaja on Keskisuomalaisen pääkirjoitustoimituksen esimies.

Uusimmat

Kolumnit

Lyhyet

Kulttuuri osana vanhuuden arkea

Kolumni: Pikaliima paikkaa kevään vauriot

Kolumni: Frozen II: Kysymyksiä ja vastauksia

Suhteellisuudentajua parisuhteeseen

Sprintti vahvisti asemaansa

Lyhyet

Kolumni: Kulutusluottoja markkinoidaan moraalittomasti

Kolumni: Älä ainakaan kirjoita tästä kolumnia

Sami etsii paikkaansa perheessä ja koulussa

KSML.fi:n uutiskirje

Tilaa KSML.fi:n uutiskirje. Saat joka iltapäivä viisi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Tilaus on maksuton.