Kannatan – mutta mitä?

Helppo kannattaa, mutta vaikea tietää, mistä lopulta puhutaan. Mikä se on?

Sehän on tietysti perustulo.

Perustulokeskustelu on runsaan kahdenkymmenen vuoden aikana tullut vaiheeseen, jossa perustulo saa yllättävän vahvaa kannatusta puoluekentän kaikilta laidoilta. Tilanne on uusi, sillä aikaisemmin jo pelkkä henkäisykin perustulosta nostatti monissa puolueissa varsinaisen vastalauseiden myrskyn.

Nyt suhtautuminen perustuloon on suopeaa, mistä kertovat myös gallupkyselyt. Esimerkiksi Kunnallisalan kehittämissäätiön äskettäin teettämässä tutkimuksessa yli puolet vastaajista (51%) kannattaa perustuloa.

Suhtautuminen perustuloon on myönteistä, sillä toistaiseksi itse kukin voi mielessään määritellä, mitä asialla oikeastaan tarkoittaa.

Tätä vaihetta eletään juuri nyt.

Vielä ei tiedetä konkretiasta eli siitä, mitä perustulo pitäisi sisällään. Siksi ajatusta on – vielä? – melko helppo kannattaa.

Perustulosta joulukuussa Tampereen yliopistossa väitellyt belgialainen Jurgen De Wispelaere kiinnittää huomionsa nimenomaan tähän eli konkretian puutteeseen: perustuloa on helppo kannattaa, vaikka ei tiedetä, mitä kannatetaan. Perustulon käytännön toteutukseen suhtaudutaankin siksi yhtä huolettomasti kuin savolainen urakkaansa: sehän on tunnetusti on tekemistä vaille valmis.

De Wispelaere muistuttaa, että perustulon kannattajat eivät ole yhtenäinen ryhmä. Kannattajat ovat jakautuneet erilaisiin intressipiireihin, mutta näiden erimielisyyksien laajuudesta ei ole välttämättä edes kovin selkeää kuvaa.

Eri intressit ja näkemyserot pulpahtavat vasta sitten pinnalle, kun joudutaan tarkemmin määrittelemään, mitä perustulo on tai mitä se ei ole.

Viimeistään tällöin syttyvät poliittiset intohimot: perustulon kannattajien välillä alkavat näkyä poliittiset värit ja ideologiset erot.

Juuri poliittisten intohimojen vuoksi perustulokeskustelu on junnannut paikallaan pari vuosikymmentä: ajatusta on ollut vaikea viedä eteenpäin, koska toteuttamisesta ei ole edes päästy puhumaan.

Nyt konkretiaan kuitenkin pyritään aika tosissaan. Perustulokokeilu on kirjattu hallitusohjelmaan ja se käynnistyi viime vuoden lopulla Kelan tutkimusjohtaja Olli Kankaan johdolla. Kokeilussa arvioidaan muun muassa sitä, mitä nykyisiä sosiaalietuuksia perustuloon tulisi kuulua ja mitä ei.

Perustulon ideana on turvata kansalaisen toimeentulo epävarmoissa elämäntilanteissa.

Perustulon toivotaan purkavan varsinkin työttömien kannustin- ja byrokratialoukkuja: työnteon tulee olla aina kannattavampaa kuin tukien saaminen, korostetaan. Juuri tämän tavoitteen vuoksi puolueiden suhtautuminen perustuloon on muuttunut suopeammaksi.

Toinen perustulolle ladattu odotus on byrokratian vähentäminen. De Wispelaere kuitenkin varoittelee olemasta ylioptimistinen. Hänen mukaansa perustulo ei poista hallinnollisia haasteita, sillä ne ovat luonteeltaan poliittisia: toisin kuin usein kuvitellaan, hallinto ei suinkaan ole epäpoliittista. Hallintoa ja organisointia luodessa viimeistään syttyvät poliittiset intohimot.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.