Kannettu vesi kaivossa

Helsingin kaupunginvaltuutetuilla riittää pähkittävää. Tällä kertaa sivuosaan ovat jääneet sosiaali- ja terveyspuolen säästötavoitteet, koulujen tai julkisen liikenteen ongelmista puhumattakaan.

Kohta pitäisi päättää vuosituhannen suurimmasta kysymyksestä: Rakennetaanko Katajanokalle Guggenheim-museo vai ei?

Guggenheim-säätiön kotipaikka on New Yorkissa. Säätiön nimeä kantava museo löytyy lisäksi Venetsiasta, Bilbaosta, Berliinistä ja Abu Dhabista. Museorakennuksille on tyypillistä komea, tai ainakin erikoinen ulkonäkö.

Helsinkiläiset virkamiehet uskovat vakaasti Guggenheimin houkuttavan kaupunkiin satoja tuhansia turisteja vuosittain. Helsingin kulttuuristrategia visioi näin: ”Guggenheim-museo vahvistaa Helsingin kansainvälistä näkyvyyttä ja matkailullista vetovoimaa sekä tukee siten kaupungin ja sen kulttuuri- ja elinkeinoelämän elinvoimaisuutta”.

 

Hankkeen innokkaimpia puuhamiehiä on Helsingin kaupunginjohtaja Jussi Pajunen. Hän päätti tammikuun lopussa lähettää Guggenheim-säätiön museoselvityksen lausuntokierrokselle useisiin eri lautakuntiin. Kierros on vielä kesken.

Kaupunginvaltuuston piti päättää jo helmikuun puolivälissä hankkeen jatkosta, mutta sen verran kuuma peruna asia on, että suurimmat valtuustoryhmät eivät ole vieläkään kantaansa julkistaneet. Valtuutetut odottavat, että Pajunen esittelee ensin kaupunginhallitukselle aiesopimuksen tarkempine suunnitelmineen.

Lusikkansa soppaan pisti viime viikolla myös Bilbaon Guggenheim-museon hallitus, joka vaatii oikeutta esitellä New Yorkista lähtevät kiertävät näyttelyt ensimmäisenä Euroopassa. Jos siis Helsingissä olisi Guggenheim-museo, se ei pääsisi rehvastelemaan ensimmäisenä eurooppalaisena kiertonäyttelyjen isäntänä.

Kaarin Taipaleen toimittamassa, tammikuussa ilmestyneessä pamfletissa Guggenheimin varjossa kiteytetään oivallisesti eri näkemysten välisiä eroja: ”Joidenkin mielestä Guggenheimin tähti on laskussa. Toisten asiantuntijoiden mielestä yhteistyö Guggenheim-säätiön kanssa kuuluu samaan sarjaan kuin Nokian ja Mikrosoftin kumppanuus.”

Tosin toistaiseksi emme voi olla varmoja, onko tuokaan kumppanuus suomalaisille onneksi.

 

Se hyöty Guggenheim-kohusta on, että suomalaisen kulttuurin puolustajat ovat heränneet. Yksi heistä, Kiasmaa johtanut Tuula Karjalainen, kysyy pamfletissa osuvasti:

”Kumpi tarvitsee enemmän toistaan, Helsinki Guggenheimia vai Guggenheim Helsinkiä?”

Miksi helsinkiläisille ei kelpaa suomalainen kulttuuri? Onhan meillä kosolti niin edesmenneitä kuin eläviäkin maailmalla tunnettuja taiteilijoita. Esimerkiksi Pariisissa on parhaillaan laaja Akseli Gallen-Kallelan näyttely.

Suomalainen sananlasku vakuuttaa, ettei kannettu vesi kaivossa pysy. Tähän nojaten voi uskoa, ettei amerikkalaisesta museomonumentista ole Suomen tai edes Helsingin matkailuvaltiksi. Paljon on niitäkin matkailijoita, jotka kiertävät museot kaukaa ja vaikkapa shoppailevat senkin ajan.

Karjalaisen sanoin: ”Voihan olla, ettei taidemuseo nyt kuitenkaan ehkä kaikkein attraktiivisin turistihunaja ole.”

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Kolumnit

Täydellisessä maailmassa suuret arvokisat menisivät näin

Ruotsissa osutaan napakymppiin, Suomessa ei

Suuri osa meistä tekee sitä

Kun koolla on väliä

Kolumni: Inarissa ei kansa liukastele

Kolumni: Elokuva ei ole pelkkää elokuvaa

Kolumni: Korkean korvamatoisuuden kappale

Avoimen väylä tulee olla tarjolla kaikille

Kolumni: Veikkaus rahoittaa toimintansa peliriippuvaisten rahoilla – onko tavoitteena tehdä hyvän sijasta rahaa?

Miksi katsotte vääränlaisia ohjelmia?

KSML.fi:n uutiskirje

Tilaa KSML.fi:n uutiskirje. Saat joka iltapäivä viisi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Tilaus on maksuton.