Kansakunta on edelleen vahva

Voimakkaampi, menestyvämpi ja mahtavampi. Näin Yhdysvallat näyttäytyi Barack Obaman viimeisessä kansakunnan tilaa käsittelevässä puheessa. Maailman ainoan supervallan korostaminen retoriikan keinoin on keskeistä tämänkaltaisissa puheissa. Hehkutusta odotetaan, oli todellisuus sitten mitä tahansa.

Tällä kertaa presidentin sanat eivät kuitenkaan olleet pelkkää retoriikkaa vaan myös todellisuutta.

Obaman presidenttikauden aikana on syntynyt 14,9 miljoonaa uutta työpaikkaa, ja työttömyys on alhaisimmillaan seitsemään vuoteen painuen alle viiden prosentin. Yli 90 prosentilla amerikkalaisista on ensimmäistä kertaa terveydenhoitovakuutus.

Öljyntuonti on vähentynyt 60 prosenttia, ja aurinkoenergiaa tuotetaan 30 kertaa enemmän kuin vuonna 2008.

Luonnollisesti vuosiin sisältyy myös epäonnistumisia ja vääriä ratkaisuja, mutta harvoin kuluneiden 30 vuoden aikana Yhdysvaltain presidentti on voinut esitellä vastaavaa menestystä. Barack Obaman lisäksi tähän on pystynyt vain Bill Clinton 1990-luvun lopulla.

Saavutuksista huolimatta toissailtainen puhe ei ollut Obaman parhaimpia, eikä se yltänyt vetoavuudessaan tunnetuimpien puheiden tasolle. Tunnin kestänyt puhe toki keskeytyi 57 kertaa suosionosoituksiin, joten huono se ei missään nimessä ollut.

Barack Obaman viimeistä puhetta kongressille voidaan kuvata sanalla luottamus. Hän korosti useasti vallanpitäjien luottamusta amerikkalaisiin muutoksen voimavarana ja heidän tahtonsa toteuttamista.

Esimerkiksi talouskasvun, terveydenhoidon, uusien energiamuotojen tai seksuaalivähemmistöjen oikeuksien kehitys ei ole vääjäämätöntä vaan riippuu päättäjien valveutuneisuudesta ja kyvystä asettaa kansakunnan etu puoluepolitiikan edelle.

Puhe palautui niihin arvoihin ja teemoihin, joita Obama korosti ensimmäisellä virkakaudellaan. Hän myönsi avoimesti olevansa epäonnistunut kansakunnan yhdistämisessä sekä puolueyhteistyön tiivistämisessä ja vetosi edelleen yhteisen päämäärän löytämiseksi. Tällaista rehellisyyttä ja itsekritiikkiä nähdään harvoin tämänkaltaisissa puheissa.

Obama esiintyi aikaisempia vuosia sovittelevampana eikä kongressin yli kävelevänä presidenttinä.

Varsin tavanomaiseen puheeseen sisältyi kuitenkin yksi poikkeus. Poikkeuksellista oli yhden amerikkalaisen perusarvon, vapauden, puuttuminen puheesta. Se mainittiin ainoastaan muutaman kerran ja presidentti keskittyikin korostamaan demokratiaa kansakunnan voimavarana.

Tämä liittyy keskeisesti Yhdysvaltojen kehitykseen ja puolueyhteistyön tiivistämiseen, mutta se voidaan myös nähdä vetoomuksena kansalaisille osallistua ja vaikuttaa. Vetoomukselle on tarvetta, sillä vaikka Yhdysvallat esiintyy mielellään maailman johtavana demokratiana, on se äänestysaktiivisuudessa 34 länsimaan joukossa sijalla 31.

Kansakunnan tila -puhe on kiinteä osa Yhdysvaltojen presidenttiyttä ja presidentin vallankäyttöä.

Se on ainoa kerta vuodessa, jolloin koko hallinto ja virkamieskunta kokoontuvat yhteen lukuun ottamatta yhtä ministeriä, ”nimettyä selviytyjää”, josta katastrofaalisen tilanteen sattuessa tulisi uusi presidentti. Tällä kertaa kyseenalainen kunnia lankesi Jeh Johnsonille, joka vastaa kotimaan turvallisuudesta.

Seuraavaksi Obama lähtee perinteiselle puhujakierrokselle, joka suuntautuu nyt erityisesti vaa’ankieliosavaltioihin. Tarkoituksena ei niinkään ole presidentin politiikan tukeminen vaan demokraattien asemien vahvistaminen marraskuun presidentinvaaleissa.

Kirjoittaja on tohtorikoulutettava ja valmistelee väitöstutkimusta Yhdysvaltojen poliittisesta historiasta.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.