Kansalaistoiminnan tuki turvattava

Periaatteessa rahapeliautomaattien sulkeutuminen alle 18-vuotiailta on hyvä asia. Peliriippuvaisia löytyy Suomesta sosiaali- ja terveysministeriön arvion mukaan jopa 40 000, ja pahin koukuttaja on tutkimusten mukaan juuri automaattipelaaminen. Mitä nuorempana koukkuun joutuu, sitä pahempi.

Suomessa on kaikkiaan jopa 19 000 RAY:n peliautomaattia.

Kolikolla on kuitenkin aina kääntöpuolensa, niin myös vaikkapa hedelmäpeliin isketyllä eurolla. Pelikoneiden tuotoilla Raha-automaattiyhdistys on tukenut vuosittain yli tuhatta sosiaali- ja terveysjärjestöä eri puolilla maata. Monelle järjestölle tämä avustus on merkittävin, itse asiassa elinvoiman takaava, tulonlähde.

Tänä vuonna suurimmat RAY-avustusten saajat olivat Näkövammaisten keskusliitto, vuokrataloja rakennuttava Y-Säätiö ja Ensi- ja turvakotien liitto. Kaikki nämä saivat avustusta yli 8 miljoonaa euroa.

Seuraaviksi suurimpia avustuksen saajia olivat Invalidiliitto, yli 5 miljoonaa ja Mielenterveyden Keskusliitto sekä Kuurojen liitto, molemmat yli 4 miljoonaa euroa.

Yhteissummaltaan noin 300 miljoonaan kohoavien järjestöavustusten lisäksi RAY antaa suoraan valtiolle sata miljoonaa euroa sotainvalidien hoitoon ja veteraanien kuntoutukseen.

ALAIKÄISTEN pelaajien lanttien jääminen pois peliautomaateista merkitsee RAY:n arvion mukaan jopa kymmenen miljoonan euron pudotusta järjestöille jaettaviin avustuksiin. Järjestökentässä tämä on nyt melkoinen huolenaihe. Omaa tekemistä joudutaan perustelemaan tulevissa avustushakemuksissa entistäkin huolellisemmin, ja uusia hankkeita kehitellään kilvan rahoittajien vakuuttamiseksi.

Hankkeiden valmistelu sitoo järjestöjen työntekijöitä kohtuuttomasti, mikä vie aikaa varsinaiselta perustyöltä. Jos hanke ei saa rahoitusta, työhön käytetty aika tuntuu turhalta.

Monet RAY:n tukemista toiminnoista ovat sellaisia, että niiden rahoituksen voisi hyvinkin ajatella kuuluvan kunnille tai valtiolle. Tässä talouskriisissä ajatus tuskin muuttuu rahaksi.

RAY:n tukemat järjestöt auttavat pitkälti vapaaehtoisvoimin monia kaikkein heikoimmassa asemassa olevia suomalaisia, kuten vaikkapa vammaisia ja sairaita. Näinä aikoina yhä useampi kärsii työttömyydestä, ylivelkaantumisesta ja erilaisesta turvattomuudesta. Usein ongelmat kasautuvat.

KUKAAN TUSKIN tuskin kiistää järjestöjen työn merkitystä. Silti myös kunnissa yhä kitsaammin tuetaan kansalaistoimintaa, se kun on yksi helpoimmista säästökohteista. Monien järjestöjen, kuten vaikkapa Mannerheimin Lastensuojeluliiton, työ on luonteeltaan ennaltaehkäisevää. Vaikka sillä tutkitustikin säästettäisiin tulevaisuudessa, säästöt tässä ja nyt painavat vaakakupissa enemmän.

Talous ei kohene, elleivät kaikki osallistu talkoisiin. Heikoimmistakin on pidettävä huolta. Suomalaiset ovat perinteisesti osallistuneet huonoina aikoina auliisti erilaisiin kansalaiskeräyksiin, mutta yksin keräysvaroilla ei järjestöjä pidetä pystyssä. Järjestöille on taattava mahdollisuudet auttamiseen, ja kansalaisia kokoavan toiminnan järjestämiseen.

Kirjoittaja on Keskisuomalaisen varapäätoimittaja.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.