Kansanarmeijan pohja puhki?

Kansanarmeija on menettämässä vankkaa pohjaansa. 2000-luvun kehitys on huomaamatta vienyt siihen suuntaan, että enää ei ole yltiöpäinen pasifisti, jos ennustaa varusmiespalvelun olevan ensi vuosikymmenellä historiaa.

Miksi kehitys vie siihen suuntaan?

Ainakin kolme syytä rapauttaa asevelvollisuutta.

Ensiksi vaikuttaa varusmiespalvelun suorittamisessa tapahtunut muutos. Pari vuosikymmentä sitten koko ikäluokka raahattiin armeijan lävitse, mutta nyt moni nuori mies jättää palveluksen käymättä. Aika pienet viat johtavat vapautukseen palveluksesta. Enää ei rättivarastolla ole B-miehille hommia.

Virallisten lukujen mukaan armeijan käy 77 prosenttia ikäluokasta. Laskenta perustuu kuitenkin vanhoihin ikäluokkatietoihin. Tämän hetken kutsuntaikäisissä nuorissa osuus voi laskea selvästi alle 70 prosentin.

Matalasta suoritusprosentista seuraa, että osa nuorista väistämättä miettii, onko minun maksettava yhteiskunnallista veroa puoli vuotta tai vuosi.

Toinen varusmiespalvelusta heikentävä tekijä on armeijan roolin muutos. Toiminta teknistyy. Asejärjestelmät ovat kalliita, jolloin miesvahvuuteen ei voi sitoa entistä määrää rahaa. Vaikka varusmiespalvelus on edullinen tapa hoitaa miesvahvuutta, teknistyvä armeija haluaa vähemmän varusmiehiä. Näin valikoituvuus lisääntyy ja heikentää pohjaa asevelvollisuudelta.

Kolmas tekijä on puolustusvoimien etääntyminen ihmisten arjesta. Alkavalla viikolla kerrotaan leikkauksista. Varuskuntia vähennetään ja toimintaa keskitetään.

Armeija ei ole monen ihmisen elämänpiirissä. Se etäännyttää ja johtaa maanpuolustushengen laskuun.

 

Yleinen asevelvollisuus on yhteiskunnallisesti tärkeä asia. Se yhdistää kansakuntaa ja on uskottavan puolustuksen teräsbetonipohja.

Varusmiespalvelulla on myös periaatteellinen merkitys. Se osoittaa, että tässä maassa ollaan yhteiskunnallisesti tasa-arvoisia (ei ehkä sukupuolisesti tässä asiassa). Jokainen nuori mies käy armeijan eivätkä varakkaiden lapset välty velvollisuudelta.

Yhteiskunnassa on menossa erilaistumiskehitys. Hiljainen jako eri yhteiskuntaluokkiin näkyy siinä, että kouluja valikoidaan ja muutkin arkielämän kohtaamiset vähenevät sosiaaliryhmien välillä. Yleinen varusmiespalvelus on luonut pohjaa yhteiskunnan konsensukselle.

Valitettavasti armeija ei rahojen niuketessa näe tätä rooliaan kovin tärkeäksi.

 

Vihreistä ja vasemmistolaisista alle puolet säilyttäisi enää nykyisen yleisen asevelvollisuuden. Mutta tilanne ei suinkaan ole näin yksioikoinen.

Maanpuolustustiedotuksen suunnittelukunnan tuoreen raportin mukaan nykyjärjestelmän tuki vähenee myös koulutustason tai yhteiskunnan aseman noustessa. Korkeakoulutetuista puolet tukee enää nykyjärjestelmää.

Ikäskaalassa armeijaiän juuri ohittaneet (25–35-vuotiaat) ovat kriittisiä. Heistä vain puolet on nykyjärjestelmän kannalla.

Armeija on pahan paikan edessä. Toivottavasti vanhasta luopumisen hintana ei menetetä tärkeintä asiaa: maanpuolustustahtoa. Kyyti voi olla kylmää, kun leikkaukset rävähtävät pöytään.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.