Kansanvalta ja itsenäisyys

Lasse Kangas

Itsenäisyyspäivän aattona on paikallaan miettiä Suomen itsenäisyyden ja sen säilymisen perustekijöitä.

Voi tuntua yllättävältä, kun nostan keskeisimmäksi tekijäksi suomalaisen yhteiskunnan kansavaltaisuuden vahvan perinteen.

Yleisellä ja yhtäläisellä äänioikeudella on ikää jo yli sata vuotta.

Vaikka kansanvalta jäi autonomian aikana keisarin kahlitsemaksi varjodemokratiaksi, oli yleisellä ja yhtäläisellä äänioikeudella silti suuri merkitys itsenäisen Suomen rakentumisessa. Sen ansiosta suomalaiset alkoivat näet pitää äänioikeutta aidosti oikeutenaan.

Demokraattisen Suomen peruskivet asetettiin vuoden 1919 eduskuntavaaleissa, hallitusmuodon hyväksymisessä ja eduskunnan toimittamassa ensimmäisessä presidentinvaalissa.

K. J. Ståhlbergin valinta ensimmäiseksi presidentiksi oli ainutlaatuinen valtionpäämiehen vaali sikäli, että lopputulokseen vaikuttivat ratkaisevasti myös edellisen vuonna käydyn sodan hävinneen puolen edustajat. Näin syntyivät lähtökohdat kansalaisyhteiskunnalle.

DEMOKRATIAN ja parlamentarismin vahvistuminen 1930-luvun jälkipuoliskolla oli puolestaan ratkaisevin taustatekijä sille, että suomalaisilla oli tahto ja voima selviytyä toisesta maailmansodasta. Puolustustahdon perusta oli siinä, että 1930-luvun jälkipuoliskolla yhteiskunnallista kehitystä vakautti hallitus, jolla oli takanaan laajojen kansalaispiirien tuki mukaan luettuna suuri enemmistö työväestöstä.

Sodankin aikana rajoitetusti toiminut edustuksellinen kansanvalta ja siihen liittyvä suomalaisten perusasennoituminen olivat yhteiskuntaa koossapitävä voima myös sodasta irrottautumisen jälkeisenä kriisiaikana.

Suomen vaiheissa oli taas kansanvaltaiset erityispiirteensä. Eduskuntavaalit järjestettiin jo maaliskuussa 1945, jolloin sota riehui Keski-Euroopassa ja Suomikin oli siinä Lapin perukoilla vielä pieneltä osaltaan mukana.

Maaliskuun 1945 vaalien aikaan yhteiskuntailmaston radikalisoituminen oli vasta alkuvaiheessa, ja siitä syystä perinteisiin kansallisiin arvoihin kiinnittyneet ryhmät saivat eduskuntaenemmistön. Voimasuhteet olisivat todennäköisesti olleet toiset, jos vaalit olisi järjestetty vaikkapa vain muutamia kuukausia myöhemmin.

Tätä tulkintaa tukee se, että verrattaessa maaliskuun eduskuntavaalien tulosta syksyn 1945 kunnallisvaalien tulokseen, osoittaa se radikalisoitumisen jatkuneen ja syvenneen vielä huomattavasti.

SUOMEN kehitys on vaiheessa, jossa olemme Euroopan unionin jäsenmaana sitoutuneet unionin yhteisiin tavoitteisiin.

Liityimme jäseneksi yhteiskuntamme kansanvaltaisen perinteen mukaisesti neuvoa-antavan kansanäänestyksen jälkeen. Menettely oli hyvä ja se loi hyvät lähtökohdat sopeutumiselle niihin muutoksiin, joita unionin jäsenyys on merkinnyt.

On tärkeää, että myös tulevaisuudessa mahdolliset uudet perusratkaisut suhteessa maailmaan ja sen liittoumiin nojaavat kansan enemmistön tukeen. Neuvoa-antava kansanäänestys on osoittautunut sen selvittämisessä käyttökelpoiseksi menettelyksi.

lasse.kangas@

keskisuomalainen.fi

Kirjoittaja on Keskisuomalaisen pääkirjoitustoimituksen esimies.