Karismaa ja kieltäytymisiä

Huh huh. Onpahan taas kieltäytymisiä. Yksi on rikki, toista ei vaimo päästä ja kolmatta ei vain huvita. Kun Euroopan kiekkoliigat on kokonaan taputeltu ja NHL tahkottu runkosarjan osalta, näyttää leijonien MM-rosteri pelottavan heikolta.

Jonkun Joni Pitkäsen perään on turha vollottaa, mutta totuus on, että pelkästään Saku Koivun ja Olli Jokisen mukana olo olisi nostanut Suomen kamppailemaan jopa maailmanmestaruudesta. Ei pelkästään siksi, että molemmat herrat ovat tällä erää viimeisiä oikeasti suuria suomalaissenttereitä, vaan myös siksi, että Koivu ja Jokinen olisivat karismallaan hinanneet Moskovaan monta Stanley cupin playoffin ensimmäisellä kierroksella putoavaa suomalaispelaajaa.

Kun nämä herrat eivät ole mukana, on Kurrin kutsuun paljon helpompi vastata kieltävästi.

Maajoukkueen GM Jari Kurri onkin oma lukunsa suomalaisessa jääkiekkoelämässä. Kurrin piti olla mies, jonka kutsua kovinkin NHL-stara noudattaa kuuliaisesti. Kurrin piti olla legenda, jonka karisma taivuttaa jääräpäisimmätkin NHL-pamput luovuttamaan pikkuvaivoista kärsivät pelaajansa muutamaksi viikoksi "isänmaan käyttöön".

Kurrin karriääri leijonapomona on osoittanut, ettei hän pysty kumpaankaan. NHL-kausi päättyi runkosarjaan 15 suomalaispelaajan osalta. Heistä vain kuusi saapuu Moskovaan, vaikka kaikki olivat pelikuntoisia NHL:n päätöskierroksella. Toki on myös muistettava, että kahta heistä ei olisi MM-karkeloihin huolittukaan.

Myytti karismasta

Kurrin karisma on myytti, joka elää jossain Jääkiekkoliiton käytävillä sitkeänä. Sana karisma tulee Kreikan kielen sanasta kharisma, joka merkitsee ihmisen olemuksen vaikuttavuutta ja mukaansatempaavaisuutta.

Väitän, että likipitäen aina karisma tai sen puute välittyy lyhyenkin tapaamisen perusteella. En tunne Kurria, olen tavannut miehen muutaman kerran lyhyesti. Yli 600 NHL-maalin legenda, mutta se aika oli ja meni. Nyt Kurri on melkoisen tavallinen keski-ikää lähestyvä suomalainen mies. Eikä siinä ole mitään pahaa, mutta karisman kanssa sillä ei ole mitään tekemistä.

Mieleen nousee väkisinkin vertailu toiseen suomalaiseen NHL-legendaan, Jyrki Lumpeeseen. Lummettakaan en tunne, hänetkin olen tavannut vain pari kertaa lyhyesti. Lumpeella ei ole ainuttakaan Stanley cupia ja muutenkin hänen jääkiekkoilulliset saavutuksensa kalpenevat Kurrin rinnalla.

Mutta karismaa. Sitä "Sonjassa" on pirun paljon enemmän.

Välimallin kisat?

Sekin juolahti epäluuloiseen mieleen, että nämähän ovat vähän niin kuin välimallin kisat. Ensinnäkin, jo pelkkä kisakaupunki karkottaa tylyllä olemuksellaan pehmoisimmat tissiposket kesälomille. Toisekseen, Erkka Westerlundin aika on päättymässä ja osa miehen energiasta on jo valunut tulevaan toimenkuvaan, Vierumäen urheiluopiston rehtorin tehtäviin.

Ensi syksystä lähtien valmistaudutaan Doug Sheddenin johdolla Jukka Jalosen aikaan. Niin, lause kuulostaa kummalliselta, mutta on täyttä totta. Nykyisestä valmennusjohdosta (Westerlund, Hannu Virta, Risto Dufva) maajoukkuekuvioissa jatkaa enää Dufva, jonka sopimus ulottuu Jalosen tavoin kevääseen 2010. Periodin päätavoite on tietysti Vancouverin olympialaiset.

Tiedättekö muuten, mikä on kaikkein oleellisin asia Vancouverin menestyshaaveiden kannalta?

Se, että Teemu Selänne, Saku Koivu ja Jere Lehtinen jatkavat jääkiekon pelaamista vielä kolmen kauden ajan.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.