Karma saapui kello 20.00

Torstai, heinäkuun 10. päivä 70 vuotta sitten oli helteinen. Kenraaliluutnantti Erik Heinrichsin komentaman Karjalan armeijan lähettiupseerit hikoilivat kiidättäessään käskyjä rykmentteihin. "Karma saapuu kello 20.00." Rykmenttien komentajat tiesivät, että se merkitsi operaation alkamista, hyökkäystä yli Moskovan rauhan rajan.

Tavoite oli Äänisjärvi ja Syväri, mutta sen tiesivät vain harvat ja valitut - eivät kaikki ministeritkään ennen kuin Mannerheimin samana päivänä allekirjoittama päiväkäsky tuli julkisuuteen.

"Vapaussodassa vuonna 1918 lausuin Suomen ja Vienan karjalaisille, etten panisi miekkaani tuppeen ennen kuin Suomi ja Itä-Karjala olisivat vapaat.."

Keskisuomalainen julkaisi päiväkäskyn 11.7. otsikolla "Karjalan, Vienan ja Aunuksen vapaudenhetki on lyönyt".

Miekantuppipäiväkäskyä ja sodan päämääriä hämmästeltiin. Kriittistä keskustelua todettiin sekä joukoissa että kotirintamalla. Ilmiötä pidettiin vaarallisena.

Sosiaalidemokraatit ja monet porvaritkin pitivät viittausta vapaussotaan epäonnistuneena.

Jossakin Ruotsin lehdessä päiväkäsky leimattiin vanhan ukon höpinäksi. Suomen Kuvalehti julkaisi Wolf H. Halstin kirjoittaman rajun vastauksen. Halsti julisti Suomen rintaman nimissä: "Se, jolla ei ole vastuuta eikä mitään mahdollisuutta pimeästä rotankolostaan nähdä elämän vaatimuksia, pitäköön suunsa kiinni.."

Miten ihmeessä Suomi oli kesällä 1941 niin voimiensa tunnossa?

Siksi, että se oli vuotta aikaisemmin yksin ja kuoleman hädässä.

TÄNÄ kesänä on kirjoitettu paljon jatkosodan synnystä ja liitosta Hitlerin Saksan kanssa.

Talvisodan jälkeen Suomen yllä oli Neuvostoliiton hyökkäyksen uhka. Se oli pelon ja ahdistuksen kesä.

Venäläiset ampuivat 14. kesäkuuta 1940 Suomenlahdella alas matkustajakone Kalevan ja ryöstivät koneessa olleen diplomaattipostin. Tilanne oli niin pelottava ja herkkä, etteivät suomalaiset uskaltaneet julkistaa tapausta saati sitten protestoida.

Ja painostus jatkui. Puna-armeijalle oli annettava rautateiden käyttöoikeus itärajalta Hankoon ja rakennettava rata Kemijärveltä kohti itärajaa Sallaan. Miksi, kysyivät suomalaiset ja pelkäsivät.

Ei ole ihme, että saksalaisten "lomakuljetusten" alkaminen syyskuussa 1940 koettiin helpottavana. Siitä alkoi tie, jonka päässä oli sota Saksan rinnalla.

Ainakaan kesällä 1941 Suomella ei ollut muuta mahdollisuutta kuin lähteä mukaan sotaan.

Eduskunta totesi yksimielisesti illalla 25.6.1941 Suomen olevan sodassa. Paikalla oli vain 101 kansanedustajaa, enemmistö vasemmistolaisia.

MITÄÄN paraatimarssia meno Vienaan ja Aunukseen ei ollut - eivät edes ensimmäiset kilometrit. Läpimurron tehneen 19. divisioonan tappiot laskettiin toisen hyökkäyspäivän iltana 12. heinäkuuta: yli 800 miestä kaatuneina ja haavoittuneina.

Hiljainen kansa kyseli, eikö vähempikin into riittäisi.

Ja edelleenkin on epäselvää, miten, milloin ja missä päätettiin hyökkäyksestä Itä-Karjalaan.

Kirjoittaja on Keskisuomalaisen pääkirjoitustoimituksen esimies.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.