Karppi on verrokkiensa vaisu versio

Siinä missä jenkkidekkarit tuntuvat levittävän yletöntä uskoa poliisin kyvykkyydestä, TV2:lla pyörivän suomalaisen Karppi-sarjan tavoite tuntuu olevan täysin vastakkainen.

Jos nimittäin todellinen poliisi toimisi siten kuin Pihla Viitalan esittämä Sofia Karppi kollegoineen, en missään nimessä ottaisin heihin yhteyttä hädän tullen. En kaipaisi pillit ulvoen paikalle ratsastavaa ryhmää tilanteeseen, jossa hiljaa hipsuttelu olisi paikallaan. En tyyppejä, jotka puhuvat niin ihmeellistä jargonia ja puolikkaita lauseita, ettei kukaan kykene ymmärtämään heidän tarkoitustaan. En pollareita, jotka sooloilevat itsekseen ja tekevät päättömiä ratkaisuja kertomatta näistä kollegoilleen. Karpissa aikaa kuluu nimittäin todellisen ongelman ratkaisun sijaan tuhottomasti siihen, että pelastetaan rikosetsiviä pulasta.

Sarjan näyttelijöistä sanottakoon, että heitä ei voi syyttää. Viitala on varsin pätevä roolissaan ja esimerkiksi Tommi Korpela nyt on täydellinen aina.

Korppia on verrattu tanskalaiseen Rikos-sarjaan, jonka jenkkiversio on nimeltään Jälkiä jättämättä. Vertaus on yhtä osuva, kuin jos vertaisi korkkareita lenkkareihin. Molemmat ovat toki jalkineita, mutta siihen se sitten jääkin.

Ehkä suomalaisissa dekkarisarjoissa piilee vähän samankaltainen ongelma, kuin Euroviisuissa. Suomessa vain ei ylletä samoihin tasoihin kuin muissa Pohjoismaissa. Silloinkin kun melkein ylletään, sorrutaan liialliseen yrittämiseen, josta jää vain muovinen fiilis.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen verkko 1 kk / 6 €

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .