Kasassa eväät elämään?

Eilen aamulla ponkaisin sängystä ylös pirteänä ja hyväntuulisena. Vaikka opiskelut viikonloppuna olivat jääneet vähälle, oli mieli sitäkin huolettomampi: vuorossa olisi ylioppilaskirjoitusten viimeinen osio!

Aamupalaa syödessäni kertasin vielä ranskan viimeiset kieliopit ja teippasin mehupurkkini sekä huulirasvani todennäköisesti viimeistä kertaa elämässäni.

KOULUMME käytävät olivat hiljaisemmat kuin yhdelläkään edeltävällä kirjoituskerralla. Kirjoittajien vähäisen määrä takia myös koepaikka oli vaihdettu auditorioon liikuntasalin sijasta.

Paikalla oli ranskan lukijoiden lisäksi myös lyhyen saksan, espanjan, venäjän ja italian opiskelijat. Olipahan paikalle sattunut yksi portugalinkin kirjoittaja.

Useimmat oppilaat istuivat käytävällä vielä nenä kirjassa kiinni, ja opettajat häärivät ympäriinsä jakaen viime hetken vinkkejä. En selvästikään ollut ainoa, jolla kertaaminen oli jäänyt liian vähälle: yksi ystäväni jopa myönsi, ettei ollut nähnytkään saksan kirjaa puoleen vuoteen ennen koetta edeltävää iltaa. Kaikesta huolimatta tunnelma oli korkealla kokeen alkaessa.

TEHTÄVÄVIHON saatuani selasin sen huolella läpi ja aloin työhön mitä pikimmin. Luetunymmärtämisen osio tuntui suhteellisen helpolta, vaikka muutamassa hankalassa kohdassa keikuinkin kahden vaiheilla. Ilokseni sain huomata, että kerrankin myös rakennetehtävä tuntui minusta ymmärrettävältä.

Kirjoitelmien parissa pähkäilin viimeiset puolitoista tuntia yrittäen miettiä, miten voisin muun muassa mainostaa itseäni au pairiksi ranskalaiseen perheeseen. Lopuksi vielä tarkastin aikaansaannokseni tyhjentäen viimeisetkin ruuanmurut tarjottimeltani.

Kokeesta lähdin puoli kahden aikaan hymy suupielilläni: ensimmäistä kertaa koko kevään aikana pääsin poistumaan salista ennen kuin koe julistettiin päättyneeksi!

EVÄIDEN PAKKAAMISTA on harjoiteltu koko kevät, ja nyt pitäisikin olla kasassa eväät kohti elämää. Enää edessä on arvosanojen odottelu, eikä valkolakin saamisesta pitäisi olla ainakaan omalla kohdallani huolta. Toiset jännittävät vielä läpipääsyään, siinä missä toiset odottavat viimeisiä laudatureitaan.

Useimmilla lukio on kuitenkin taakse jäänyttä elämää, ja nyt voi hengähtää helpotuksesta - mutta vain hetkeksi. Seuraavaksi ovat vuorossa pääsykokeisiin opiskelu ja ylioppilasjuhlien järjestäminen. Tästä se todellinen työ vasta alkaakin!

Kirjoittaja on Jyväskylän normaalikoulun abiturientti ja Keskisuomalaisen avustaja.