Kasvattaminen vaatii tietoa, taitoa ja työtä

Palstanpitäjää lähestynyt lukija pyysi pohtimaan lemmikkien pennuttamista tai poikasten tuottamista. Mikä on hyvää kasvattamista? Keskustelupalstoilla hän oli törmännyt jopa kymmenvuotiaisiin kaninkasvattajiin. Pentutehtailu ja kesäkissat ovat myös kysymyksen valonarkoja ääripäitä. Aihe on keskustelemisen arvoinen, mutta yksiselitteistä vastausta siihen ei ole olemassa.

Ylin ohje on Suomen laki. Sen mukaan eläinjalostuksessa on huomioitava eläinsuojelulliset näkökohdat sekä eläinten terveys. Jalostus ei myöskään saa aiheuttaa kärsimystä tai haittaa eläimen terveydelle tai hyvinvoinnille.

Eläimen terveyden ja hyvinvoinnin huomioiminen vaatii jo paljon tietoa, taitoa ja kokemusta jo silloin, kun huolehditaan omasta lemmikistä. Parin valinta, tiineysaika, synnytys ja pienokaisten hoito ovat asioita, joihin on perehdyttävä huolella.

Suomen Kennelliitolla on esimerkillinen käytäntö. Kasvattajanimen saamiseksi on läpäistävä kasvattajakurssi ja allekirjoitettava kasvattajasitoumus. Käytäntö ei takaa ruusuista tietä kasvatusuralla, mutta tarjoaa tarvittavia tietoja asiantuntijoiden opastuksessa.

Myös esimerkiksi Kani- ja jyrsijäliiton ja Kissaliiton listoilla olevat kasvattajat ovat sitoutuneet noudattamaan liittojensa asettamia kasvattamista koskevia sääntöjä. Liittojen säännöissä sitoudutaan pyrkimykseen tuottaa rotumääritelmien mukaisia eläimiä.

HYVÄ KASVATTAJA on perehtynyt perusteellisesti omaan eläinlajinsa ja -rotuunsa. Sen lisäksi, että eläinlapset saatetaan turvallisesti maailmaan ja niiden ensiaskeleista huolehditaan luovutusikään asti, kasvattaja hankkii pienokaisille hyvät kodit ja tarjoaa tukeaan uusille lemmikinomistajille myös eläimen hankintahetken jälkeen.

Eläinrakkaiden kotien hankkiminen pienille ei ole aina yksinkertainen juttu. Eläinsuojeluyhdistysten ja löytöeläinkotien kautta kotia etsii lukuisia kissoja, koiria ja muita lemmikkejä. Näiden listojen pidentäminen tai poikasten hylkääminen ei ole vastuullista kasvattamista.

Kokeneet kasvattajat tietävät kertoa, että työtä ja vastuuta pienokaisten tuottamisessa riittää. Niin suuri ilo ja onni uuden elämän synnyssä mukana oleminen onkin, on se myös työtä vuorokauden aikaan katsomatta.

Vastuu eläimistä voi myös koetella pankkitilin saldoa esimerkiksi eläinlääkärilaskun muodossa. Puhumattakaan heistä, jotka matkustavat maailman laidalle löytääkseen lemmikilleen sopivan partnerin.

VANHA USKOMUS väittää, että pentujen tai poikasten saaminen edistää naaraspuolisen eläimen terveyttä. Totuus on toisenlainen.

Niin luonnollisia asioita kuin tiineys, synnytys ja poikasten hoitaminen ovatkin, ovat ne myös rasite emolle. Toki terve eläin rasitteesta hyvin hoidettuna palautuu. Palautumisellekin tulee antaa aikaa.

Tuoreet tutkimukset tietävät kertoa, että vaikkapa koirien nisäkasvainten sekä maitorauhas- ja kohtutulehdusten esiintymiseen pennuttamisella ei ole niitä vähentävää vaikutusta.

Terveyden huomioiminen tarkoittaa myös jälkikasvun terveydestä välittämistä. Perinnöllisten sairauksien välttämisen edellytys on, että eläinvanhemmat ovat terveitä ja tervesukuisia. Tässä sukutaulut ja eläinlääkäreiden tekemät tutkimukset ja tarkastukset ovat arvokkaita tietolähteitä.

"SE OLIKIN UROS, vaikka ostin naaraana" tai "Se vaan karkasi naaraan luokse". Niin se vain on, että vahinkojakin sattuu. Ei-toivotut pennut ja poikaset ovat vältettävissä ennalta steriloinnilla tai pitämällä eri sukupuolten edustajat erossa toisistaan kiima-aikana.

Jos eläinpienokaiset eivät ole toivottuja, kannattaa kysyä apua eläinlääkäriltä heti, kun epäilee astumisen tapahtuneen. Ainakin koirille on olemassa jälkiehkäisyyn tarkoitettuja lääkkeitä. Vahinkopentueella tai -poikueellakin on oikeus huolenpitoon ja hyviin koteihin. Vastuu kuuluu eläimen omistajalle.

Lemmikit-palsta ilmestyy parittoman viikon keskiviikkona.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.