Kasvatuksen ja koulutuksen muuttuvat ympäristöt

Yhteiskunnan muutokset, kuten monikulttuurisuus, teknologinen kehitys, arvojen sekä toimintaympäristön jatkuva muuttuminen näkyvät välittömästi kasvatuksessa ja koulutuksessa. Myös median asema länsimaisessa kulttuurissa on muodostumassa yhä merkittävämmäksi osaksi jokaisen yksilön kasvu- ja elinympäristöä. Nämä muutokset ovat vahvasti esillä kasvatustieteellisen alan koulutusta ja tutkimusta koskevassa keskustelussa.

Tiedon tuottaminen ja osaamisen muodostuminen elävät murrosvaihetta, joka asettaa suuria haasteita yksilöiden ja yhteisöjen uudenlaisille toiminta- ja oppimisprosesseille. Erityisen tärkeitä ryhmiä ovat oppimisvaikeuksissa olevat, kulttuurisesti erilaiset yksilöt sekä ikääntyvät oppijat.

Elinikäisen oppimisen periaatteen mukaisesti oppimisen ja osaamisen edistäminen ja mahdollistaminen elämänkaaren eri vaiheissa ja erilaisten oppijoiden elämässä on merkittävä yhteiskunnallinen tehtävä. Kasvatus- ja opetusalan ammattilaisilla on keskeinen rooli siinä, miten voidaan edistää elinikäistä oppimista, aktiivista kansalaisuutta sekä ehkäistä syrjäytymiskehitystä ja työttömyyttä.

JYVÄSKYLÄÄN VUONNA 1863 perustettu opettajaseminaari loi perustan sekä suomalaisen opettajankoulutuksen synnylle että Jyväskylän yliopiston kehitykselle. Vuonna 1934 seminaari muuttui Kasvatusopilliseksi korkeakouluksi. Tämän kehityshistorian pohjalta kasvatustieteillä ja opettajankoulutuksella on perinteisesti ollut vahva asema Jyväskylän yliopistossa.

Jyväskylän yliopiston kasvatustieteiden koulutusohjelmat ovat myös olleet jatkuvasti haluttuja ja tavoiteltuja koulutuspaikkoja. Tiedekunta on ollut useana vuonna hakijamäärien perusteella Suomen yliopistojen kasvatustieteellisistä aloista suosituin. Opintojen keskeyttäminen tiedekunnassa on vähäistä ja valmistuneet opiskelijat ovat sijoittuneet hyvin koulutustaan vastaaviin tehtäviin.

Kasvatustieteiden tiedekunnan koulutuksen ja tutkimuksen kohteena on elinikäinen oppiminen varhaiskasvatuksesta aikuiskasvatukseen ja koulutusgerontologiaan. Osaaminen nähdään laajasti hyvinvointiin vaikuttavana tekijänä, jota edistetään elämänkaaren eri vaiheisiin liittyvän koulutuksen ja tutkimuksen avulla.

Suomalaisen kasvatus- ja koulutusjärjestelmän jatkuvalle kehittämiselle rakennetaan tiedekunnassa pohjaa sekä kasvatustieteiden koulutuksilla että monimuotoisilla opettajan- ja ohjausalan koulutuksilla. Opettajan työtä kehitetään tutkimusperusteisesti tietoyhteiskunnan yhtenä avainammattina. Pisa-tulokset viestivät osaltaan toimivasta maisteritasoisesta opettajankoulutuksestamme.

Yhtenä keskeisenä visiona kasvatustieteiden tiedekunnalla on kehittää innovatiivisia toteutusmalleja pitkäjänteiselle koko työuran kattavalle täydennyskoulutukselle. Erityisen tärkeää tämä on taantuman aikana, jolloin työttömäksi jääneille aikuisille tulisi luoda mahdollisuuksia uudenlaisten valmiuksien hankkimiseen koulutuksen avulla.

Elinikäinen oppiminen merkitsee saumatonta jatkumoa peruskoulutuksen, ammattiin siirtymisvaiheen ja ammatillisen täydennyskoulutuksen välillä. Tämä edellyttää koulutusten opetussuunnitelmien tarkastelua suhteessa yhteiskunnalliseen muutokseen sekä laadukkaiden aikuisten ohjauspalvelujen kehittämistä.

TÄRKEÄNÄ HAASTEENA yliopistossa nähdään koulutuksen ja työelämän vuorovaikutuksen lisääminen ja vahvistaminen. Muuttuvat työurat edellyttävät yhteistyötä ja joustavuutta uudenlaisten työurien rakentamisessa.

Tavoitteena on, että opiskelijat voisivat jo opintojensa aikana orientoitua tuleviin työtehtäviin ja että koulutuksen sisällöissä ennakoidaan riittävästi työelämän muutoksia ja osaamistarpeita.

Esimerkiksi akateemisen yrittäjyyden kehittymistä edistetään tarjoamalla liiketoimintaosaamiseen ja yrittäjyyteen liittyviä opintoja sekä perustutkintoaan suorittaville että jatko-opiskelijoille.

Kasvatustieteiden tiedekunta on osaltaan mukana rakentamassa allianssiyhteistyötä Jyväskylän yliopiston, Tampereen teknillisen yliopiston ja Tampereen yliopiston kanssa.

Tavoitteena on vahvistaa allianssiin kuuluvien yliopistojen koulutuksellista ja tieteellistä laatua sekä kilpailu- ja uudistumiskykyä. Kasvatustieteiden tiedekuntien yhteistyönä on jo käynnistynyt sekä tutkimuksen monitieteisiä kärkihankkeita että kasvatustieteiden yhteisten perusopintojen verkkopohjaisten sovellutusten kehittämiseen pohjautuvaa koulutusyhteistyötä.

Kirjoittaja on Jyväskylän yliopiston kasvatustieteellisen tiedekunnan dekaani. Yliö on osa kirjoitussarjaa, jossa Jyväskylän yliopiston eri tiedekuntien edustajat käsittelevät yliopiston nykytilaa.