Katoaako Keski-Suomi?

Tänään juhlitaan taas Keski-Suomen päivää. Maakuntapäivän viettämisestä on tullut kaunis tapa. Tätä perinnettä kannattaa vaalia.

Keski-Suomi on historiallisesti nuori maakunta. Se syntyi Vaasan läänin itäisestä vaalipiiristä ja sai huipentumansa oman läänin perustamisessa vuonna 1960.

Maakuntahenki on Keski-Suomessa luontevaa mutta ei voimakkaan korostunutta. Keskisuomalaisuus on mielletty osaksi elämää. Savon tai Etelä-Pohjanmaan kaltainen heimo- tai murrealue maakuntamme ei ole.

Keski-Suomen vahvuus on monikulttuurisuus. Maakunta on sulauttanut niin läntisiä kuin itäisiäkin kulttuuripiirteitä.

 

Maakuntien tulevaisuus ei ole itsestäänselvyys. Maakunnat ovat aina olleet yhteydessä julkisen vallan aluejakoihin. Aluejaot ovat vahvistaneet tai heikentäneet maakuntia.

Julkisen hallinnon tehostamis- ja uudistushankkeet ovat aina leikelleet maan alueellista hallintoa. Hallintoa on keskitetty, yhdistelty, jaettu ja muuteltu.

Nykyhallituksen kuntauudistus ei suoraan vaikuta maakuntien tulevaisuuteen, vaikka kuntaliitokset voivat heikentää toisia maakuntia ja vahvistaa toisia.

Keski-Suomen kannalta tämä voi olla suuri kysymys. Keskellä maata olevana maakuntana Keski-Suomi voi kasvaa kuntaliitosten kautta reunoiltaan tai vaihtoehtoisesti supistua rajakuntien suuntautuessa poispäin.

Näiden kahden vaihtoehdon välillä on suuri ero. Jos Jämsä ja Keuruu vetävät puoleensa Mänttä-Vilppulaa, voi Keski-Suomi vahvistua. Myös vaikkapa Kangasniemi ja Perho voivat suuntautua Keski-Suomen suuntaan.

Maakunnat ovat monelle julkiselle palvelulle luontevan kokoisia alueita. Osa kuntien tehtävistä voisi siirtyä maakunnille tai valtion maakunnan kokoisille yksiköille.

Silti tulevaisuudessa voi käydä toisinkin. On aivan mahdollista, että maakuntien rooli hieroutuu suurkuntien ja valtion välissä olemattomaksi.

Identiteetin tukipisteitä voivat muutaman vuosikymmenen kuluttua olla suuret kaupungit. Niiden väliin jää vaihettumisalueita, joilla suuntautumiset vaihtelevat kulloistenkin ”tarjousten” mukaan.

Maakuntien rajoilla olevien kuntien kannalta houkutteleva kilpailutuspolitiikka voi murtaa maakuntien yhtenäisyyttä ja lopulta johtaa siihen, että suurten kaupunkien välille jäävät alueet hiljalleen autioituvat.

Tätä kehityskulkua harva haluaa, mutta tämä riski on hyvä tunnustaa. Yhtenäisyyden merkitys on hyvä ymmärtää maakunnissa. Ilman sitä vain suuret kaupungit ovat vahvoilla. Kaupunkien Suomi olisi kovin erilainen Suomi.

Silti vanhaan ei pidä takertua. Kunnat eivät ole itseisarvo vaan kuntien liitoksia tarvitaan tulevaisuudessa.

Ikävää vain on, että kuntarakenne ja koko julkinen hallintorakenne on politisoitunut jo yhteiskunnallisesti kipeäksi kysymykseksi. Se estää nyt järkeviä ratkaisuja.

 

Keski-Suomi voi niin hyvin kuin voivat keskisuomalaiset ihmiset. Kulttuurien sulatusuunina tämä maakunta tulee voimaan tulevaisuudessakin hyvin, olivat kuntarakenteet tai julkisten palvelujen rakenteet mitä tahansa.

Hyvää Keski-Suomen päivää!

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.