Kaupunkialueen oikopoluista voisi luoda pysyvää tilataidetta

Kaupunki on täynnä lyhyitä ja pitempiä polkuja, jotka oikaisevat jalankulkijoiden reittejä virallisten katujen ja teiden rinnalla. Pikkupolut syntyvät, kun ihmiset luontaisesti valitsevat mielestään kätevimmän ja lyhimmän reitin. Polkuja syntyy nopeasti sinnekin, missä juuri on saatu uudet kadut ja tiet valmiiksi.

Joskus on käynyt mielessä, että ennen kuin kivetykset ja asfaltit pannaan paikoilleen, voisiko antaa alueen olla hetken aikaa keskentekoinen ja seurata, mitä reittiä jalankulkijat oikeasti alkavat käyttää. Sitten voisi päällystää, reunustaa tai muuten merkitä nämäkin reitit ja tehdä niistä "virallisia".

Kyse on usein vain muutamien metrien poikkeamista, oikaistaan joku kulma tai käännös. Kaupunkikuvallisesti pikkupolut voisivat luoda persoonallista, pikanttia sävyä ruutukaavamaailmaan. Niistä voisi luoda omanlaistaan kaupunkitaidetta eri tavoin.

Näppärimpien ja lyhimpien kulkureittien valinnassa auttavat erilaiset kieltomerkit, joita asuinympäristömme on täynnä. Moni kielletty asia ehkä jäisikin tekemättä, jos kieltoja ei tuputettaisi, esimerkiksi ei-suotavat oikaisemiset.

Tästä malliesimerkki on tyypillinen "Läpikulku kielletty" -kyltti. Olen nähnyt niitä paikoissa, joissa ei olisi tullut mieleenkään, että tuosta pääsisi oikaisemaan. Kyltti kuitenkin julistaa, että tästä muuten pääsee läpi, jos et sattunut tietämään. Se on kuin kutsu kokeilla vaihtoehtoreittiä, jota ei olisi oivaltanut olevan olemassakaan.

Kaiken kaikkiaan Jyväskylässä jalankulkijan ja pyöräilijän on helppo liikkua, ja kaupungin pyöräilykulttuuri herättää ihmetystä ja kateuttakin vierailijoissa. Kävelykadun pyöräparkit satoine pyörineen pysäyttää monen turistin kaivamaan kameraa laukustaan, kattava kevyen liikenteen väylästö ilahduttaa niitä, joiden kotikaupungeissa pyöräilijät joutuvat ajamaan autoliikenteen seassa ajoradalla.

Pieni esimerkki kaupungin pyöräilymyönteisyydestä on se, että joitakin kevyen liikenteen väylän ja ajoradan yhtymäkohtien korkeita kynnyksiä ollaan madaltamassa yleisön pyynnöstä. Pääsääntöisesti niitä ei reiteillä olekaan, vaan pyörällä pääsee sujuvasti eteenpäin.

Tällainen ylellisyys jää helposti huomaamatta, jos vertailukohtaa ei ole. Itse pyöräilin kesällä jonkun verran Tampereella, ja jokainen kadunylitys oli tuskaa, kun piti joko täräyttää vanteet korokkeeseen tai suorastaan nousta taluttamaan pyörä ajotieltä takaisin kevyen liikenteen väylälle. Kun en osaa sitä etupyörän nostamista äkkiliikkeellä kynnysten päälle...

Olisi mielenkiintoista tietää, kuinka paljon tässä kaupungissa pyöräillään. Oma veikkaukseni on, että paljon enemmän kuin monissa muissa kaupungeissa. Pyöräilykaupungiksi Jyväskylä sopiikin lyhyiden välimatkojensa takia. Ennen kuntaliitosta Jyväskylä oli viidenneksi tiheimmin asuttu kaupunki koko maassa. Kompaktissa, tiiviissä ydin-Jyväskylässä kaikki on pyörämatkan säteellä.

Kirjoittaja on uutistoimittaja, kuva on vuodelta 1964.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.