Kavereita nolla

Kirkolliset juhlapyhät ovat yhä tärkeitä yhteisöllisyyttä vahvistavia aikoja vuoden kierrossa.

Pääsiäisviikolla ei luterilaisissa seurakunnissa ylletä aivan joulun kävijämääriin, mutta silti on yhä laajaa kaipausta kokoontua myös kirkkoihin kokemaan yhteisöllisyyttä. Samalla saadaan kosketus kristilliseen perintöön.

Osa yhteisöllisyyttä on ymmärrys sukupolvien ketjusta ja liittymisestä jatkumona menneeseen ja tulevaan aikaan. Yhteisöllisyyden määrä on tietenkin moninkertainen, kun mukaan luetaan joulun ja pääsiäisen ajan merkitys perheen, suvun ja ystävien yhteydenpidon mahdollistajana.

Juhlapyhien aikaan korostuu kuitenkin myös yksinäisyyden kokemus. Tämä on havaittu vaikkapa kirkon palvelevaan puhelimeen tulevissa soitoissa.

Kaikki eivät saa kutsua pääsiäisaterioille. Kaikille ei oma terveys tai muu syy mahdollista lähtöä kirkkoonkaan. Yksinäisyys on tunnetusti yhä yleisemmäksi käyvä kansantautimme.

Yli 300 000 vanhuksen arvioidaan kokevan itsensä yksinäiseksi. Yksinäisyys on kuitenkin yleistä kaiken ikäisten keskuudessa.

Hiljattain julkaistiin Turun yliopiston tutkijan, kasvatuspsykologian dosentin Niina Junttilan teos Kavereita nolla, joka on hyvin puhutteleva tutkimus lasten ja nuorten yksinäisyydestä.

Yksinäisiä on tutkijan mukaan erityisen paljon juuri lasten ja nuorten joukossa. Joka viides kokee itsensä ainakin ajoittain yksinäiseksi ja tällä kokemuksella on niin välittömiä kuin kauaskantoisia vaikutuksia.

Yksinäisyyden vähentämiseen olisi kuitenkin löydettävissä myös yksinkertaisia avaimia. Esimerkkinä tästä tutkimuksen tekijä on viitannut rippikoulun vaikutukseen yksinäisyyden vähenemisessä kahdeksasluokkalaisten poikien keskuudessa.

Kirkolla on rippikoulu ja monia muitakin kanavia, joiden välityksellä voidaan herkällä korvalla kuulla sellaisia lapsia ja nuoria, jotka kokevat emotionaalisesti ahdistavaa yksinäisyyttä. Laajin kosketuspinta lapsiin ja nuoriin ja muihinkin ikäluokkiin on tietenkin kunnallisilla toimijoilla.

Eri tahojen yhteistyön merkitystä ei voi tässäkään asiassa liikaa korostaa. Yhteisvastuuta tarvitaan niin julkisyhteisöjen kuin järjestöjen ja yhdistysten kesken. Lasten ja nuorten yksinäisyyden huomioiminen tarkoittaa usein myös koko perheen tukemista.

Kirkon yhteisvastuukeräyksen kohteet ovat monina viime vuosina sivunneet juuri yksinäisyyden kysymyksiä. Tämän vuoden keräyksen kotimaisena kohteena on vapaaehtoistyön tukeminen. Yksinäisyyttä lieventäviä ystäväpalveluja ja tukiryhmiä on mahdollista laajentaa ennen muuta vapaaehtoistyöhön turvautumalla.

Myös pääsiäisen kristillisen sanoman ytimessä ovat kokemukset yhteisöllisyydestä ja yksinäisyydestä. Kiirastorstain aiheena on maailmanhistorian tunnetuin ateria – Jeesuksen ja opetuslasten viimeinen yhdessäolon hetki. Tämä lämminhenkinen jakaminen ja yhteisöllisyys on yhä todellisuutta niin kirkkojen alttaripöydissä kuin moninaisessa muussa diakonisessa palvelussa.

Pitkäperjantain kertomus puolestaan muistuttaa Jeesuksen hylätyksi tulemisesta ja äärimmäisestä yksinäisyydestä. Eräänlainen ”kavereita nolla” -kuvaus huipentuu ristinmiehen riipaisevassa kysymyksessä: ”Jumalani, miksi hylkäsit minut?”

Tuossa hetkessä ja tuossa kokemuksessa havaitsemme ihmisen suurimman yksinäisyyden. Kristityt ovat kuitenkin kokeneet sen sovituksen mysteerin, että juuri tuossa yksinäisyyden syvimmässä hetkessä oma ihmisen osamme tuli jaetuksi ja voimme kääntyä luottavaisesti Luojamme puoleen niin ikään ristinmiehen sanoin ”Sinun käsiisi minä uskon henkeni”.

Juuri toivon ja yhteisöllisyyden sävel jää pääsiäisen sanomassa soimaan monin tavoin. Jeesus myös antoi ristillä oppilaalleen ohjeen oman surun murtaman äitinsä Marian huolehtimisesta: ”Tämä on äitisi”.

Myöhemmin Emmauksen tien kaksi kulkijaa löytävät vierellä kulkijan surussaan ja kutsuvat tämän lähimmäisensä aterialle. Yhteisellä aterialla, jakamisen hetkellä, he tunnistavat vieraansa ja heille avautuu pääsiäisen salaisuus: ”Herra on todella noussut kuolleista”.

Kristinuskon sanomassa yhteys, jakaminen ja huolehtiminen voittavat hylkäämisen ja yksinäisyyden.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.