Kehittäminen vaatii pätevyyttä

Lastensuojeluun tulisi saada matalammin koulutettuja työntekijöitä pienemmällä palkalla. Näin näyttäisi linjaavan sosiaali- ja terveysministeriö tuoreessa sosiaalihuoltolain luonnoksessaan.

Pätevistä, korkeakoulutetuista sosiaalityöntekijöistä on pula ja tämä ongelma olisi ministeriön mukaan ratkaistavissa koulutustasoa laskemalla.

Jatkossa vaikeita lastensuojeluasioita hoitavista työpareista toinen sosiaalityöntekijä korvattaisiin sosiaaliohjaajalla. Tämä toisi 5,8 miljoonan euron säästöt.

Aikuissosiaalityössä ministeriö korvaisi 800 sosiaalityöntekijää matalammin koulutetuilla sosiaaliohjaajilla. Tämä puolestaan toisi 9,4 miljoonan euron säästöt.

Tosin näihin säästöihin ei oikein uskota ministeriössäkään: lakiluonnos toteaa, että jo nyt kunnissa on runsaasti vakansseja, jotka on täytetty epäpätevillä työntekijöillä. He saavat alempaa palkkaa kuin pätevät työntekijät, joten käytännössä säästöä ei juuri syntyisi.

Ristiriitaista on, että sosiaaliministeriö kaavailee yhtäällä sosiaalityöntekijöiden vähentämistä ja opetusministeriö patistaa toisaalla yliopistoja kouluttamaan heitä lisää.

Tekeillä oleva sosiaalihuoltolaki oli pari vuotta sitten laajan asiantuntijatyöryhmän luonnosteltavana. Asiantuntijoita oli muun muassa kentältä, järjestöistä ja yliopistoista.

Nyt kyseinen lakiluonnos on pyörähtänyt sosiaali- ja terveysministeriön myllyn läpi – ja tullut ulos uudennäköisenä.

Ministeriön lakiluonnoksessa esitelty kelpoisuusvaatimusten alentaminen on jo herättänyt hämmennystä sosiaalialan asiantuntijoissa.

Mutta hyvää lakiluonnoksessa on se, että siinä ehkä yritetään löytää keinoja epäpätevien työntekijöiden käytön hillitsemiseksi. Jatkossa enintään vuoden mittaisiin sijaisuuksiin saisi palkata ainoastaan sosiaalityön opiskelijoita.

Tämä tiukennus tuskin riemastuttaa niitä kuntia, joissa sosiaalityön vakanssit on jo nyt täytetty epäpätevillä työntekijöillä.

Lastensuojelua koskevia uutisia on nykyään mediassa harva se päivä.

Lastensuojelun mahdollisista ongelmista on syytä keskustella myös julkisesti.

Mutta aihe ei saa jäädä pelkän kauhistelun tasolle: alan kehittäminen ja käytäntöjen arviointi sisältäpäin on tarpeen. Tähän työhön tarvitaan korkeakoulutettua väkeä. Sosiaalityö ei voi olla päivästä toiseen eteenpäin kaatumista.

Ministeriö näyttäisi kuitenkin jättäneen lakiluonnoksesta kokonaan pois sosiaalialan kehittämistä ja tutkimusta koskevan pykälän. Ehkä se on sinne vielä tulossa?

Äskettäin uudistetussa terveydenhuoltolaissa kehittämiselle ja tutkimukselle on sen sijaan annettu tilaa kokonainen luku. Vertailulla on perusteensa: sosiaalihuoltolaki ja terveydenhuoltolaki ovat ikään kuin ”sisaruslakeja”, joilla on yhteinen toimintakenttä.

Sitä kenttää myllertää nyt sosiaali- ja terveydenhuollon palvelu-uudistus eli sote.

Myös tämän vuoksi sosiaalihuoltolaki ja terveydenhuotolaki tulisi saada yhteneväisiksi ja vertailukelpoisiksi.