Kenen syy: Mansikin vai Punavuoren vihreän?

Miksi Itämeren rehevöitymisestä Helsingin edustalla syytetään vuodesta toiseen maataloutta? Erikoistutkija Seppo Knuutila suositti lihansyönnin vähentämistä keinona parantaa Itämeren tilaa. Hän lateli (Yle 14.7.): ”Jätevesien fosforikuormitusta on onnistuttu vähentämään 60% 1980-luvulta, mutta maataloudessa ei ole saavutettu edistysaskelia.”

Edistysaskelia on saavutettu. Keinolannoitteina lisättävän fosforin käyttö maataloudessa on vähentynyt Luonnonvarakeskuksen mukaan 1990-luvun alusta 80%, typen käyttö 35%. Kun itse ulostaa Itämeren rannalla vesivessaan, on mukavampaa syyllistää lehmänlypsäjät sisämaassa, vaikka itse joisi keskisuomalaisen viljelijän valuma-alueelta tulevan veden välissä. Uudellamaalla on 291 nautatilaa eli 21742 nautaa, jotka tuottavat ulosteessaan fosforia 206 000 kiloa. Uudenmaan väkiluku on 1 665 532 ja tuotos ulosteina 1,98 miljoonaa kiloa fosforia.

Meri on rehevöitynein Helsingin edustalla. Samaan aikaan kun jeesusteltiin, miten lopettamalla kotieläintilat pelastetaan Itämeri, Viikinmäen puhdistamo päästi 10 000 kiloa päivässä typpeä suoraan Itämereen. Ongelma on jatkunut viikkoja.

Ala-arvoisin vastuunsiirto maalaisille oli taannoinen Itämeri-laskuri. Jos muutan Kivijärveltä Helsinkiin, Itämeri-kuormani pienenisi. Ruokavalio vaikuttaa laskurin mukaan suuresti Itämereen. Jos alkaisin syödä esimerkiksi puolalaisia kasviksia, saisin levälauttani Itämeressä pienemmäksi kuin suomalaisilla kasviksilla, väittää laskuri.

Tämä on outoa, sillä Puolassa lannoitteita käytetään runsaammin kuin Suomessa. Siellä myös ympäristönormit ovat paljon löysemmät, eikä nitraattidirektiiviä sovelleta koko maassa. Suomen osuus Itämeren fosforikuormasta on vain neljännes Puolan osuudesta.

Jos siirryn kasvisruokavalioon, tuottamani Itämeren kuormitus pienenee reilusti, kertoo laskuri. Maa- ja metsätalousvaliokunta vieraili Vantaanjoen vesiensuojeluyhdistyksessä. Siellä oltiin huolissaan kotieläintalouden hiipumisesta Uudellamaalla, sillä nurmien vähetessä ravinnepäästöt helposti lisääntyvät. Kynnetyltä maalta vapautuu ravinteita helpommin kuin nurmelta. Uudellamaalla on enää 0,13 eläinyksikköä per peltohehtaari, ja monien tutkijoiden mukaan nopein keino vähentää maatalouden päästöjä on kotieläintuotannon lisääminen. Ihminen on huono hyödyntämään ruohoa ravinnoksi.

Maatalouden ja eritoten kotieläintuotannon syyllistämisen voisikin jo lopettaa ja välillä kehua maailman edistyksellisintä ympäristöohjelmaa. Suomessa on vähän kotieläimiä peltohehtaaria kohden verrattuna muihin EU-maihin ja lannoitustasot ovat alhaisimpia. Kasvinviljelyagronomina minusta on surullista katsella, miten moni heinänurmi ilmiselvästi kärsii ravinteiden – erityisesti fosforin – puutteesta. Peltojen vanhat ravinteet on jo käytetty useissa maakunnissa. Eniten fosforia on Pohjanmaan alueella, mutta Perämerellä Itämeri on hyvässä kunnossa!

Ympäristöjärjestelmän vuoksi vesistöjen varsiin jätetään lannoittamattomat suojakaistat ja lanta levitetään vain kasvukauden aikana. Jossain kokeillaan kipsiäkin sitomaan fosforia. Itse mieluummin vapauttaisin fosforin kasvien käyttöön ravinnoksi eläimille ja ihmisille. Kun kasvustot korjataan, valumia ei tule kuten luonnontilaisesta pöheiköstä. Vaikka kaikki taloudellinen toiminta loppuisi, maat luovuttaisivat yhä ravinteita.

Luonnonvalunnan osuus on edelleen laskennallinen eikä mitattu, ja arviot hajakuormituksesta perustuvat vesistökuormitusjärjestelmän VEPS 2.0 vanhoihin laskennallisiin arvoihin. Pistekuormituksissa yhdyskuntien päästöiksi arvioidaan vain se mikä jäteveden puhdistuksen jälkeen päätyy purkuputkesta suoraan mereen. Hulahduksia, lorautuksia ja kaikkein merkityksellisintä jätevesilietteen aiheuttamaa kuormaa ei arvioida mitenkään.

Toivottavasti joskus bioenergian tuotanto sekä lietteen kuivaosan rakeistaminen helpottaa jätevesilieteongelmaa. Jätevesilietteen säädöksiä voisi kehittää kuin maataloudessa. Viherrakentamisessa maatalouden ympäristöehdot ylitetään 200-kertaisesti! Peltoviljelyssä ravinteikkaille maille ei saa levittää fosforia lainkaan. Eloperäisen lannoitteen pintalevitys on kielletty pellolle, jonka keskimääräinen kaltevuus ylittää 15%. Pääkaupungin jätevesilietteen ravinteilla lannoittaisi normaalilla fosforin levitysmäärällä noin koko Uudenmaan pellot.

Kun asutuskeskusten ravinnepitoinen liete päätyy tienpenkkoihin ja viherrakentamiseen, se muuttuu hajakuormitukseksi, joka täytyy sitten jakaa laskennallisesti mm. luonnonvaluntaan ja maatalouden päästöksi. Näin asutuspäästöt on näennäisesti saatu kuriin, mutta hajapäästöjä ei. Fosfori ei oikeasti katoa, kun sen vetää pöntöstä alas.

Tiiviisti rakennetuilla alueilla jopa 80% sadannasta lähtee valumaan vieden ravinteita Itämereen. Itämeren suojelu kannattaa aloittaa sieltä, missä vaikutus on suurin!

Kirjoittaja on keskustankansanedustaja Keski-Suomesta.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen VerkkoPlus 1 kk / 9,90 €

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .