Keramiikkataivas ja aivan ihania kahviloita

Tampereella Sara Hildénin taidemuseossa on kaunein löytämäni museokahvila. Tyylikkääksi tilan tekevät kahvilaan sijoitetut taideteokset. Entuudestaan muistan kahvion seiniltä Ruth Brykin keramiikkateokset ja Birger Kaipiaisen keramiikkalautaset. Nyt ne ovat saaneet seurakseen rivin Hannu Väisäsen maalaamia lautasia. Tunnelman kruunaa ikkunasta avautuva näköala museon viereiseen veistospuistoon ja sen taakse Näsijärven rantaan.

Tampereen keramiikkapyhättö vei ajatukseni Espanjalaisten portaiden juurella sijaitsevaan Rooman Greco-kahvilaan, jossa kerrotaan Jean Sibeliuksen ja Eino Leinonkin vierailleen. Kuuluisten henkilöiden nimikirjoitukset on nostettu kehyksiin seinälle, ja espressokone kiilsi vuosisataista charmiaan. Jo sitä ennen 1800-luvun alussa, ensimmäistä kertaa, kahvilassa tarjoiltiin espressoa.

Yhden maailman kauneimmaksi mainitun piazzan laidalla, Marchen Ascoli Picenossa on yksi suosikkikahviloistani. Erityiseksi sen tekevät katon jugend-maalaukset ja seinien puuveistokset sekä kahvilan nimikkojuoma, anisomenalikööri Meletti, jota luojansa Silvio Melettin perinteitä kunnioittaen vaalitaan kahvilassa omenanvihreitä liinoja myöten.

Menneen ajan havinaa on myös Mozart-kahvilassa Budapestin keskustassa, jossa tapasin aikoinaan Jyväskylässä lapsuutensa viettäneet Noémi ja Hajnalka Kissin. Paikka on säilynyt alkuperäisessä loistossaan viime vuosisadan alussa. Sisarukset kertoivat, että siellä oli kuvattu monia elokuvia.

Mennyt aika voidaan myös hävittää, lähes varastaa. Karvaan pettymyksen koin vieraillessani kesän lopussa Kauttualla. Edellisellä kerralla Kyöpelinvuori-kahvilassa käydessäni olin ihaillut siellä olleita Alvar Aallon suunnittelemia kalusteita, joissa oli pula-aikainen liimasidos. Kalusteet toivat kahvilaan 1940-luvun tunnelman. Nyt se oli kuitenkin poissa. Paikalle tilapäisesti tuodut halvat Arne Jakobsenin muurahaistuoli-jäljitelmät eivät voineet sitä palauttaa.

Säynätsalosta sen sijaan toimii edelleen Kahvila-ravintola Salo, jonka sisäseinät on vuorattu paikkakunna tehtaan vanerilla ja helmipanelilla. Kahvilassa tarjoillaan edelleen pöytään pannukahvia 1950-luvun tapaan. Toisin tavoin mennyt aika säteilee Konginkaalla Galleria Kävyn yhteydessä olevassa kahviossa, jolle sen luoja, kuvataiteilija Outi Markkanen on antanut nimen Kahvila sata kuppia. Kahvilan käyttäjä voi kokea melkoista nostalgiaa saadessaan juoda kahvia kupista, jollaisen muistaa omasta mummolastaan.

Joskus aivan uusikin voi olla hyvää. Tämän totesin galleriakierrokseni lomassa pistäytyessäni Uudenmaankadulla Helsingissä Fleuristessa, joka on samalla korkeatasoinen kahvila ja kukkakauppa. Ranskalaistyylisesti sisustetussa kahvilassa minua miellyttivät palvelun ohella mattapinaiset kalusteet sekä komea ranskalaistyylinen kristallikruunu, jota mudanväriseksi laastitulla seinällä peilasi Hannu Palosuon kristallikruunu-aiheinen maalaus. Chic!

Kirjoittaja on kriitikko ja Keskisuomalaisen avustaja.