Kerran viikossa kauppaan

Virkeänoloinen 88-vuotias rouva Jyväskylästä soitti ja vuodatti harmiaan. Yksi merkittävä ”henkireikä” elämästä oli kadonnut, kun kaupunki oli parinkymmenen vuoden jälkeen päättänyt, että rouva ei tarvitse enää vanhusten sosiaalihuoltolain mukaista kuljetuspalvelua.

Näihin SHL-kuljetuksiin ovat oikeutettuja pääsääntöisesti 80 vuotta täyttäneet pienituloiset kaupunkilaiset tietyin edellytyksin. Saadakseen taksikyydin täytyy esimerkiksi olla liikkumisvaikeuksia, jotka estävät julkisen joukkoliikenteen käytön.

Soittaja kaipasi kaupungin kyytiä päästäkseen edes kerran viikossa ruokakauppaan. Työkseen keittäjänä toiminut rouva kokkailisi ruokansa ilomielin, mutta kuljetuspalvelun sijaan kaupunki tarjoaa nyt ateriapalvelua.

Ilmeisesti ateriapalvelu tulisi kaupungille halvemmaksi – ainakin, jos ei lasketa mitään arvoa viikoittaiselle virkistävälle kauppareissulle.

Jyväskylä lakkautti SHL-kuljetukset ikäihmisiltä säästötoimena jo viime vuoden alussa. Kuljetuksista osa palautettiin takaisin. Tälle vuodelle rahaa kuljetuksiin on varattu noin 30 000 euroa.

Mistään päivittäisestä huviajelusta ei ole kyse, sillä enimmilläänkin harkinnanvaraista vanhusten kuljetuspalvelua myönnetään vain 96 yhdensuuntaista matkaa kalenterivuoden aikana.

Harkinnanvarainen vanhusten kuljetuspalvelu turvaa siis välttämättömät asioinnit vanhuksille, jotka ovat kokonaan palveluliikenteen ja kotihoidon asiointipalvelun ulkopuolella.

Määrärahojen niukkuuden kanssa painiskelevaa perusturvalautakuntaa ei käy kateeksi. Silti tuetut kuljetukset, kuten omaishoidontukikin, ovat perin halpoja keinoja auttaa vanhuksia selviytymään heille usein niin rakkaissa kodeissaan mahdollisimman pitkään.

Ensin meiltä olivat hukassa syrjäytetyt nuoret, nyt vanhukset. Täysin yhteiskunnasta syrjäytyneiden vanhusten todellista määrää ei tiedä kukaan.

Yli 65-vuotiaita suomalaisia on jo yli miljoona. Vanhustyön keskusliiton tutkimuksen mukaan kolmannes heistä kokee itsensä toisinaan yksinäiseksi. Moni jää vangiksi omaan kotiinsa, kun liikuntakyky heikkenee ja ulos ei enää pääse ilman apua.

Yhteisvastuukeräyksen tuotolla autetaan tänä vuonna yksinäisiä vanhuksia Suomessa. Apu on todella tarpeen. Tilastot kertovat karusti, että joka toinen päivä yksi yli 65-vuotias päättää elämänsä oman käden kautta.

Loppukevennyksenä lainaan tuoretta Tekniikka ja talous -lehteä. Se esittelee Cyberdyne-yhtiön kehittämän robottipuvun, joka on tarkoitettu huonosti liikkuville vanhuksille ja vammaisille ainakin sairaalakäyttöön.

Robottipuvut eivät ole tieteisfantasiaa vaan näitä noin 1 500 euroa maksavia pukuja on jo käytössä 150 japanilaisessa sairaalassa.

Metallista ja muovista valmistettu robottipuku on ulkoinen tukiranka, kehon ympärille tuleva kehikko. Sitä liikuttavat sähkömoottorit, jotka saavat virtansa akusta.

Ainakaan toistaiseksi ihmistä ei sentään liikutella robottipuvussaan kauko-ohjaimen napista vaan apuranka tunnistaa kantajan omat lihasten hermoimpulssit ja toimii niiden mukaan.

Tässäkö on oman vanhuuteni kuljetuspalvelu?

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.