Kerrankin suomalainen liukui takaa ihanasti ohi

Olipa kilpailu. Huh huh.

Kerrankin suomalainen liukui takaa ihanasti ohi. Melkein kuin siinä edellisessä salibandyn MM-finaalissa Ruotsia vastaan.

Åren alppirinteiden juurella nähty sinivalkoinen show liikutti kaikkia paikalla olleita suomalaisia.

Eniten show liikutti Tanja Poutiaista. Hän pääsi näyttämään paitsi maailmalle myös itselleen olevansa yhä ihan oikeasti kova mimmi.

Vaikka Poutiainen otti jo MM-kisoissa kaksi pronsia, voi sanoa, että vasta nyt hän palasi takaisin aivan huipulle.

Nousta voittajaksi maailmancupin finaalissa laskemalla kaksi lähes virheetöntä, kauden parasta laskua, vaatii hurjasti henkistä kaurapuuroa.

Sitä löytyi nyt hieman yllättäen Poutiaiselta paljon enemmän kuin useilta kilpasiskoilta.

Jostain Poutiainen oli ladannut sisuksiinsa hänelle harvinaisen hurjastelijan luonteen. Itse hän kuvaili oloaan harvinaisen jännittyneeksi, mutta ei lainkaan epävarmaksi.

Tuon olotilan koordinaatit olisi hyvä saada talteen. Niille olisi käyttöä heti kesäloman jälkeen. Tuleva kausihan sisältää maailmancupin lisäksi myös olympialaiset.

Talviurheilun historia ei tunne suomalaista alppihiihdon olympiavoittajaa. Vielä. Siinä on haastetta paitsi Poutiaiselle myös Kalle Palanderille ja ehkä vielä seuraavalle sukupolvellekin.

Poutiainen oli päättyneellä suurpujottelukaudella itse varmuus. Hän taiteili maaliin kaikissa kahdeksassa kilpailussa - ja viisi kertaa niin nopeasti, että mahtui palkintopallille kolmen parhaan joukkoon.

Absoluuttinen nopeus ei ole Poutiaisen ykkösvaltti, mutta ehkä ei ole tarvettakaan.

Hän tietää, että parempi vaikka 50 pistettä plakkarissa neljännestä sijasta kuin keskeyttämisen tuonut viiva pistesarakkeessa.

Ehkä sen tietää jo Kathrin Zettelkin. Hän oli neljä kertaa tällä kaudella koko porukan nopein, mutta menetti tikkarinsa ajettuaan yhdessä kisassa joulukuussa ulos ja hävittyään Poutiaiselle liikaa Åressa.

Turha kuitenkaan murehtia liikaa, Zettel. Edessä voi olla vielä monta valoisaa vuotta isoine urotekoineen.

Kristallipallo on alppihiihtäjien keskuudessa äärimmäisen arvostettu palkinto.

Kristallipallon mukana ei tule mitään ylimääräistä mammonaa, mutta se ei millään tavalla himmennä pallon arvoa. Kaikki sen voittaneet tulevat varmasti hyvin toimen kahmittuaan kauden mittaan väkisinkin sievoiset palkintorahat.

Kristallipallo on paitsi kaunis koriste, se on myös eräänlainen muistutus.

Kun Tanja Poutiainen herää tänä aamuna Ruotsissa iloisen ja ansaitun juhlaillan jälkeen, hänen katseensa löytää jossain vaiheessa kristallipallon. On varmastikin mahtava tunne muistaa olevansa maailman paras oman huippu-urheilulajinsa harrastaja.

Kirjoittaja on Keskisuomalaisen urheilutoimittaja