Kerrankin tekisi mieli hipelöidä

Vuodenvaihteen tienoilla kävin Helsingin Taidehallissa Carnegie Award -näyttelyssä. Poistuin Hilding Ekelundin suunnittelemasta Taidehallista virkistyneenä. Näin mainiota nykytaidenäyttelyä en ole nähnyt vuosituhannen vaihteen jälkeen vieraillessani Ludwig-museossa Budapestissa ja hieman myöhemmin Pompidou-keskuksessa Pariisissa.

Huomioni kiinnittyi erityisesti islantilaisten Kristján Guðmundssonin voittoisten reikälevyteosten vierellä oleviin tanskalaissyntyisen Sergej Jensenin tekstiiliteoksiin. Yhteistä niissä oli tekstiilikaitaleiden kiinnitys tai ompelu värilliselle tai värittömälle pohjakankaalle.

Lempityökseni valitsin nimettömän teoksen, jossa erivärisiä läpinäkyviä valkoisia kankaita on yhdistetty toisiinsa koneompeleilla. Osa niistä on tehty tummalla langalla, ja lankojen päät on jätetty vapaasi sojottamaan teoksen nurjalle puolelle.

Sergej Jensen tuo esille sen, mikä on yleensä taulun takana eli kankaan; hän tekee näkymättömästä näkyvää. Mieleeni tuli unkarilainen Gyula Julius, joka kyllästyttyään olemaan graafikko ryhtyi rakentamaan taideteoksia grafiikan tekemiseen tarvittavista aineksista, kuten pigmentistä ja lyijystä.

Jotkut ehkä muistavat vielä hänen Galleria Harmoniassa esillä olleet tärisevät veistoksensa vuodelta 2001.

Jensenin yhteen ommelluista kankaista muodostuu minimalistinen maalaus, jonka kaltaista en muista nähneeni. Toki meilläkin on lisätty kangassuikaleita maalauksiin. Näin on tehnyt esimerkiksi Jaana Housseau (ent. Saario). Mutta nuo kankaat ovat olleet aina alisteisia kuvan figuratiiviselle ainekselle.

Tekstiilien kanssa on askarrellut myös Anu Tuominen tai vaikkapa Outi Markkanen viimeaikaisissa gobeliiniteoksissaan, mutta hekin ovat alleviivanneet kirjailullaan/maalauksellaan jotain alla olevassa tekstissä jo olevaa ainesta, kuten ruusua tai ihmisfiguuria.

1990-luvun teoksissaan loistokkaita tekstiilejä vyörytti niin ikään Marianna Uutinen, mutta hänen kohdallaan voi puhua ekspressiiviisyydestä eikä minimalismista.

Nimettömässä teoksessa näkyviin jätetty ruudukko vie ajatukset taas kerran Piet Mondrianiin. Varmemmalla pohjalla Jensenin vaikuttajien antajissa liikutaan kun otetaan joukkoon pop-taiteen veteraanit. Jensenin taiteilijaesittelyssä puhutaan Blinky Palermon kangasmaalauksista sekä Michael Krebberin valmiita painokankaita käyttävistä teoksista.

Joskus Jensenin yhteydessä on mainittu myös Richard Tuttle ja Cy Twombly sekä itsensä Jopseph Beuysin oppilas saksalainen Sigmar Polke. Lähinnä hänen tyyliään taitaa kuitenkin olla Stefan Müller, jonka kanssa Jensen on pitänyt lukuisia yhteisnäyttelyjä.

Enemmän kuin Jensenin yhteydessä mainitut nykytaiteen nimet minua viehättävät ainekset, joista hän taidettaan tekee.

Taiteilija pitää materiaaleista sellaisinaan ja tuo ne esille tavalla, jota kaikessa yksinkertaisuudessaan voi kutsua runolliseksi. Moisen yhdistelmän edessä olen myyty. Kerrankin tekisi mieli hipelöidä.

Kirjoittaja on kriitikko ja Keskisuomalaisen avustaja

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.