Kerro, kerro näyttöpääte

Kirjailija Anja Snellman osui taatusti asian ytimeen pohtiessaan mediakeitoksessaan Kauhajoen tragediaa. Koulusurmaajat eivät ole syrjäytyneitä ja käpertyneitä onnettomia ihmisiä, jotka epätoivoissaan tekevät kauheuksia. On kyse uudesta alakulttuurista ja sen hätkähdyttävästä esiinmarssista median teitä pitkin.

Koulusurmaajatkin ovat yhteisöllisiä. Heillä on netissä laaja samoin ajattelevien kaveriporukka; yksin heistä ei ole kukaan, vaikka he eläisivät eristyksissä. Tarvitaan vain nettiyhteys.

NETTIYHTEISÖN IHMISET löytävät vaivatta ystäviä, joiden kanssa jaetaan aate. Ihmisvihaajien tapauksessa kuolemasta, surmaamisesta, aseista, väkivallasta... syntyy yhdistävä side. Tämän yhteisön kansalaiset ovat täynnä luovuutta, energiaa, tunnetta ja tulisieluista toimintatarmoa. Komandopipo päähän ja anything goes.

On nähty, että siitä mikä vertaisnuorten, esimerkiski Idols-kilpailijoiden, syvin pelko on (= että mä oisinkin vaan tavis), ei alakulttuurin maailmassa ole pelkoa. Jopa jumallisiin mittoihin kehittyvä ego on todistettu: minä olen ihmisvihaajana niin ylivertainen ja muiden yläpuolella, että minulla on oikeus päättää muiden elämisestä ja kuolemisesta.

SIEMENET NYRJÄHTÄVÄÄN minä-kuvan kehitykseen kylvetään tuttujen mallien kautta. Mitä lapsi näkee, kuulee ja kokee kotonaan, koulussa, elinympäristössään on ratkaisevaa hyvän sadon saamiseksi. Miten vanhemmat puhuvat naapureistaan, isät naisista liikenteessä, äidit ex-miehistään... Millaisella mallilla hoidetaan sukulaissuhteita, miten pidetään huolta oman perheen vanhuksista.

Miten meillä suhtaudutaan vierasmaalaisiin, lapsen kanssa työskenteleviin aikuisiin, palvelualan ammattilaisiin... kaikki se luo lapseen särkymätöntä kuvaa siitä, miten ihmisiin pitää suhtautua. Lehtien elämänkuvaukset (esimerkiksi julkkisjuorut, lööpit) vielä vahvistavat käsityksen. Rakkauden apostolitkaan kirkoissa eivät median mukaan taistele enää muusta kuin homojen hävittämisestä sekä pallittomien pappien epäpätevyyden osoittamisesta.

Kuka kertoisi, että murhaaja on jo se, joka hautoo mielessään vihaa, pitää oikeutenaan olla pyytämättä anteeksi, velkoo kärsimyksilleen hyvitystä, riitelee yön yli (jopa haudankin yli), uskottelee, että anteeksiantamattomuudella ja kostolla saa oikeutta itselleen. Kuka kertoisi, että hyvä siemenkin itää lapsen peltoon? Että pahuus tulee maailmaan pään sisältä. Ymmärtämättömästä sydämestä - ei aseista.

Kirjoittaja on peruskoulun lehtori, FM ja Keskisuomalaisen kriitikko.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.