Kertakäyttökierrätystä vailla johtotähteä

Ympäristötietoisuus ei ole Japanissa uusi ilmiö. Maailman tiheimmin asuttuihin valtioihin lukeutuva maa on aina joutunut venyttämään luonnonvarojaan saadakseen ne riittämään väestön tarpeisiin.

Japanilainen luonto ei ole hellä: taifuunit, tsunamit, tulivuorenpurkaukset ja maanjäristykset ovat pakottaneet japanilaiset käymään jatkuvaa kesytystaistelua. Painissa paikallisista tuli niin taitavia, että tänään Japani, muiden teollisuusmaiden tavoin, kuluttaa liikaa ja liian nopeasti.

Nyt pitäisi opetella säästämään uudestaan.

Ilmastonmuutoksesta ja ympäristöongelmista puhutaan japanilaisessa mediassa päivittäin. Tavallinen japanilainen tietää ja kantaa huolta maapallon tilasta vähintään yhtä paljon kuin suomalainen vastineensa. Lisäksi hän kierrättää tunnollisemmin - hänen täytyy.

Laki velvoittaa japanilaiset lajittelemaan talousjätteensä poltettaviin ja kierrätyskelpoisiin. Käytäntö on ihailtavan ympäristöystävällinen, mutta toisaalta Japanissa myös riittää lajiteltavaa.

Talouskriisissä rimpuillessaankin maailman toiseksi suurin talousmahti potee kulutus- ja kertakäyttöhysteriaa. Tämän todetakseen tarvitsee vain vilkaista ostoskoreihin japanilaisessa marketissa: ne pursuavat tuhlailevasti pakattuja yhden käyttökerran ihmeitä.

Eräiden arvioiden mukaan keskiverto japanilainen käyttää päivässä parin puisia kertakäyttösyömäpuikkoja. 127 miljoonan asukkaan maassa se tarkoittaisi 254 miljoonaa poisheitettyä puikkoa per päivä.

Se on melko röykkiö roskaa - siitäkin huolimatta, että suurin osa puikoista päätyisi kierrätysastiaan.

Teollisuusmahtien tapaan Japani on taitava ulkoistamaan ympäristöongelmansa.

Vaikka Japani on Yhdysvaltojen jälkeen maailman toiseksi suurin puutavaran kuluttaja, maan oma metsäpinta-ala kasvaa tasaisesti. Japanilaisten heittäessä pois päivittäisen puikkoparinsa metsät katoavatkin kauppakumppanimaissa: Indonesiassa, Flippiineillä, Thaimaassa, Malesiassa...

Nykyisten ympäristöongelmien ratkaisuksi tällainen vastuunkiertely ei kuitenkaan kelpaa. Ilmastonmuutokselta ei suojaa edes eristäytynyt sijainti maailmankartalla. Yhä useampi japanilainen tiedostaa tämän ja kyselee kestävämmän kulutuksen ja ympäristöpolitiikan perään.

Toistaiseksi vastauksia ei ole ollut antaa ainakaan Japanin johdolla. Globaali ilmastonmuutos ei ole hallituksen huolenaiheista päällimmäinen, kun sekä sen oma uskottavuus että kansakunnan talous ovat samaan aikaan syöksykierteessä.

Tällä hetkellä maan virallinen tavoite on "etsiä yhteistyössä muiden valtioiden kanssa keinoa kasvihuonekaasujen vähentämiseksi vähintään 60 prosenttia nykyisestä vuoteen 2050 mennessä". Monien mielestä se on liian vähän liian myöhään.

Poliittisen tahdon ja ryhdin puuttuessa ympäristötalkoiden eturintamaan ovat astuneet yritykset. Ne ovat julkaisseet omia vuosisuunnitelmia hiilidioksidipäästöjen vähentämiseksi ja ryhtyneet mitä erilaisimpiin energiansäästötoimiin. Myös paikallishallitukset ja kansalaisjärjestöt ovat aloittaneet ekokampanjoita.

Tuloksena on lukuisten, mutta auttamatta erillisten ympäristöhankkeiden tilkkutäkki.



Uuden vuoden lähestyessä tehdään Japanissakin lupauksia. Hallitus on luvannut omistautua vuoden 2009 ympäristöpolitiikassaan innostamaan suurimpia talousmahteja yhteiseen neuvottelupöytään suunnittelemaan tehokkaampaa jatkajaa vuonna 2012 päättyvälle Kioton sopimukselle.

Kovin kaunis lupaus - kunhan tarkoitus vain ei olisi sysätä ikävät ongelmat vanhaan malliin omien rajojen ulkopuolelle.

Kirjoittaja on Keskisuomalaisen avustaja.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.