Kesäpäivä Äänekoskella

Heinäkuun 15. päivä oli tänä vuonna keskiviikko. Koska keskikesän rauha on syvimmillään, ehdin toteuttaa pitkään suunnittelemani lounasmatkan Konginkankaalle.

Vatsan vääjäämätöntä kutsua seuraten lähden puoliltapäivin ajamaan Äänekoskelta kohti Konginkangasta.

Nelostie on yhtä verkkainen kuin päivän muukin riento heinäkuisena sydänsuvena.

Kesän säässä ei ole ollut kehumista, mutta nyt on. Ilma on tämän kesän mittatikulla hyvä. Auringossa tarkenee heti, kun pilviverho väistyy.

Konginkankaan kylätiekin on rauhaisa. Auton autoa ei liiku, kun kurvaan Reimarin Tuvan pihaan.

Kun astun tupaan, aika pysähtyy. Ruokailijoita on alkuiltapäivästä kymmenkunta. Varttunutta väkeä koko porukka.

Tarjolla on perunamuusia ja makkarasoosia sekä riisiä ja kanaa. Tässä miljöössä ja tunnelmassa on helppo päätyä muusiin ja makkaraan.

Leivät on kunnollisen särpimen kanssa. On kinkkua, juustoa ja sipulisilliä sekä oikeata voita. Sipaisen kerrassaan kolme siivua paikallista ruisleipää.

Runsaan aterian perään viskaan vielä makoisat marjarahkat.

Vilkaisu kertoo, että Konginkankaalla vietetään rauhaisaa eloa. Ikään kuin Syntagma-aukoilla ei parhaillaan lentäisi polttopulloja, kun Kreikan parlamentti yrittää taas kerran saada jotain tolkkua jostakin.

Reimarin Tuvan lounasmusiikki tasaa mieltä entisestään. Äänessä ovat Olavi Virta, Annikki Tähti ja Metro-tytöt.

"Vanha veräjä", "Monrepos" ja "Vanha kaappikello" kuulostavat vaihteeksi oikein mukavilta.

Kiitos makoisasta kotiruuasta ja rauhoittavasta hetkestä.

Työn jälkeen suuntaan illaksi ystävien kanssa Hietamalle Kartano Kievarin kesäteatteriin. Melkoiset muskettisoturit Jussi Lampi, Puntti Valtonen, Sari Siikander ja kumppanit panevat parastaan.

Hauska teksti toimii ammattiväen esittämänä hienosti.

Erityisesti arvostan, että kesäteatteria on osattu tehdä ilman navan alle sörkkimistä ja yletöntä kännäämistä.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.