Kesäteatteriin – vaan miten?

Pienten lasten äidin kesäkulttuuri sijoittuu uimarannalle. On kaksi rantavedessä temmeltävää lasta ja hyvä kirja. Sen parempaa ei voi olla.

Kesäteatterit tarjoaisivat hyvää ohjelmistoa ja kesä pullistelee musiikkitapahtumia. Vaan minne mennä? Ja ennen kaikkea miten?

Useimpien perheiden kesä kulkee lasten ehdoilla. Moni on lomalla, mutta kaikki eivät. Työ- ja päiväkotipäivän jälkeen kukaan ei jaksa mennä minnekään – paitsi sinne rannalle. Lähtemisessä on ajan lisäksi myös toinen mutta: lastenhoidon järjestäminen.

On mummoja, vaareja ja kummeja. Mutta koska hoitoapua tarvitaan usein jo arjen järjestämisessä, ei enää enempää tahtoisi vaivata. Sitä paitsi: Aika yhdessä lasten kanssa on varsinkin työssäkäyville vanhemmille niin arvokasta, ettei siitä malta luopua.

Ennen olin tottunut kesäteatterikävijä. Sitten esikoiseni syntymän en ole käynyt kesäteatterissa kertaakaan. Lapset ovat pieniä vain hetken, eikä muutaman vuoden kesäkulttuuritauko toki maata kaada. Vaan voisiko asialle tehdä jotain?

Kuntosalit ja ruotsalainen huonekalujätti houkuttelevat asiakkaita lapsiparkeilla. Ja se toimii. Mikseivät siis myös kesäteatterit tekisi niin?

Monelle leikki-ikäiselle olisi elämys päästä kesäteatterin kylkeen pystytettyyn lapsiparkkitelttaan leikkimään. Väliajalla koko perhe voisi juoda kahvit – ja sitten jatkaa kesäohjelmaa tahoillansa.

Toivottavasti ensi kesänä ohjelmistoissa olisi etukäteen markkinoituja päivänäytöksiä lapsiparkilla. Jos tällaista jo jossain kaikessa hiljaisuudessa järjestetään, kannattaa siitä pitää melua.

Taaperoikäisten lasten vanhemmat maksaisivat varmasti mielellään lisähintaa siitä, että kesäteatterilippuun sisältyisi lastenhoitaja, joka leikittäisi pieniä lähistöllä.

Ajatus saattaa olla villi mutta silti harkitsemisen arvoinen. Käytännössä mallia voisi kokeilla esimerkiksi kylien kesäteattereissa – ja työllistää samalla paikallisia nuoria. Ehkä samat nuoret voisivat tilauksesta toimia myös ikäihmisen teatterikaverina. Keski-Suomen kulttuurikesä on kiitettävä ja siksi olisikin hienoa, että mahdollisimman moni pääsisi siitä nauttimaan.

Kesäteatterin kynnys on matalalla ja se saisi olla sitä kaikille. Pienten lasten vanhemmille kaikenlainen lähteminen on kuitenkin niin hankalaa, että moni on jo tottunut olemaan menemättä.

Kerran alkaneesta kulttuurikatkosta saattaa tulla tapa – ja lähtemisen kynnys kasvaa entisestään. Kun lapset kasvavat kaikkialle sinkoilevista taaperoista kesäteatteri-ikään, alkaa perheiden kulttuurikuvioissa uudenlainen ja vapaampi aikakausi.

Kaikki koko perheelle markkinoidut kesäkomediat eivät sovi lasten korville ja silmille. Mutta onneksi kesäteatteria tehdään myös lapsille. Erityiskiitokset lapsille ja koko perheille suunnatun ohjelmiston yleistymisestä!

Muun muassa Toivolan Vanhan pihan Tiina-näytelmä ja teatteri Kulissin nuorten ryhmän Lumikki Jyväskylässä sekä vielä tänään nähtävä Kuoreveden teatterin Peppi Pitkätossu sopivat taatusti kaikenikäisille.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.