Keski-Suomi jäänyt konkeloon

Koulutuksen arviointikeskuksen ainakin pääosan sijoittaminen Helsinkiin, poliisihallintomme siirtäminen Tampereen johtoon ja ruudintuotannon loppumisen vaara Vihtavuoressa ovat Keski-Suomeen tuoreimmat jobinpostit.

Ensimmäisissä kysymys on hallituksen suoranaisista päätöksistä. Viimeisessä hallitus seuraa ”yövartijana” vierestä huoltovarmuudelle ja työllisyydelle niin tärkeän ruudintuotannon alasajoa.

Jos maakunta olisi menestynyt muutoin Jyrki Kataisen (kok.) hallituksen teoissa, tappioita voisi ainakin yrittää nieleskellä. Mutta kun ei. Lähihistoria kertoo samaa ”mopen osille” jäämisen tarinaa sinipuna-hallituksen monissa muissakin teoissa.

Kataisen hallitus on päättänyt lopettaa maakunnasta pari varuskuntaa ja satoja työpaikkoja. Se on leikkaamassa yli 1000 koulutuspaikkaa – yli 11 prosenttia kaikista – ja yli 100 opetusalan työpaikkaa. Hallitus päätti siirtää ensi töikseen maakunnan vuorossa olleet liikennehankkeet (muun muassa 4-tie, alemmanasteiset tiet ja rata-hankkeet) kuluneen vaalikauden jälkeiseen tulevaisuuteen ja vei näiden sadat työpaikat. Metsäkeskuksen pääpaikkakin meni sivu suun.

Mikäli sanotut menetykset ja monet pienemmät olisivat seurausta siitä, että kautta koko maan leikataan valtion menoja näistä asioista samalla mitalla, sekin auttaisi ymmärtämään tapahtuneen. Mutta eipä niinkään!

Tierahojen painopiste on siirretty etelään. Varuskuntaratkaisuissakin keskitetään, pieneltä osalta toki Tikkakoskelle.

Esitetyt koulutuspaikkojen leikkaukset ovat lähes kolminkertaiset keskimääräisiin leikkauksiin. Uskallan sanoa, etteivät menetykset johdu hankkeittemme heikosta valmistelusta tai ”herroille esittelystä”.

Tällaisen kehityksen ei tarvitse olla kiveen hakattu eikä se sitä ole edellisten hallitusten aikana ollutkaan.

Sanomalehti Kaleva julkaisi äskettäin selvityksen edellisten hallitusten ajoilta valtion työpaikkojen alueellistamisesta. Keski-Suomi menestyi silloin 4. parhaiten koko maassa.

Viimeiset tilastot maakunnan teollisuuden tuotannon ja viennin kehityksestä eivät nekään kompensoi hallitusvallan meille osoittamaa kylmää kohtelua. Etenkin vientilukemamme ovat jyrkässä laskussa.

Arvioni on, että kertaakaan päivälleen 34 vuotta jatkuneen kansanedustajakauden aikana ei menestystämme ole useimpiin muihin maakuntiin verrattuna järkytetty niin kuin nyt on tapahtumassa.

1980/90-lukujen vaihteessa menetimme paljon, mutta niin kävi muillekin. Nyt olemme konkelossa, josta on noustava pikaisesti tai muutoin edessä on maakunnan pirstoutuminen ja muiden takamaaksi jääminen.

Miksi valittaa, olethan kansanedustaja ja pitkäaikainen ministeri! Näin voi joku sanoa minulle.

Kokemuksesta tiedän, että laajapohjaisen enemmistöhallituksen linjan muuttaminen ei onnistu muuta kuin kansan kautta.

Maakunnan erilaisten yhteisöjen ja yksityisten kansalaisten on tehtävä selväksi, ettemme voi hyväksyä sellaista hallitusvaltaa, joka vie meiltä antamatta edes mitään tilalle.

Tällaiseen maakunnan tahtotilaan nojaten voivat maakuntaa edustavat hallituspuolueiden kansanedustajat vaatia omilta ministereiltään enemmän. Ministerithän istuvat hallituspuolueiden kansanedustajien tuelle, jolloin nämä edustajat kantavat poliittisen vastuun myös ministereidensä teoista. Maakunnan vahva tahtotila saa myös opposition äänen kuulumaan paremmin.

Viime kädessä hallituksen teoista vastaavat alueen ministerit, meidän tapauksessa tällä kertaa Henna Virkkunen. Jos ministerin voimat eivät riitä viemään maakunnalle tärkeitä hankkeita satamaan, on hänen pyydettävä maakunnasta tukea.

Kansanedustajina olemme kaikissa isoissa hankkeissa pyrkineet tukemaan ministeriä niin kuin sain tukea minäkin ministerin tehtävissä. Jos vedämme vesiperän toisensa jälkeen, odotamme ministeriltä edes selitystä, jotta jaksamme epäonnistumisten jälkeenkin jatkaa.

Harras toive näytöksi uudesta suunnasta olisi nyt se, että ministeri Virkkunen ja me kaikki maakunnan kansanedustajat häntä tukien varmistaisimme luonnonvarakeskuksen sijoittumisen Keski-Suomeen, Jyväskylään ja osin muualle maakuntaan. Maakunta on asettunut tukemaan hanketta. Meillä on kaikki asialliset edellytykset menestyä.

Pääkaupunkiseutu tavoittelee nopeasti 200 000 uutta työpaikkaa ja liki puolen miljoonan asukkaan lisäystä. Liki kaikkialla muualla Euroopassa tällaista keskittymistä hillitään. Meidän keskisuomalaisten on oltava eurooppalaisia. Meidän on pidettävä maakuntiemme puolta.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.