Keskittyminen olennaiseen tuo kunnioitusta

Niin siinä lopulta kävi.

Miami Heat nousi kuilun partaalta NBA:n finaaleissa ja otti toisen perättäisen mestaruuden. Finaalivastus San Antonio Spurs antoi mestareille kovimman mahdollisen haasteen ja olisi monien mielestä ansainnut voittaa koko potin.

Mutta ei. Niin kova joukkue kuin San Antonio onkin, tällä kertaa vastus oli liian vahva.

Etenkin yhden miehen kohdalla. Tuo pelaaja on maailman paras koripalloilija LeBron James.

Paljon kritiikkiä urallaan kohdannut supertähti vaiensi viimeistään tässä finaalisarjassa epäilijöidensä suut.

Jamesin ura oli tähtiin kirjoitettu jo teini-iästä lähtien.

Suoraan lukiosta maailman kirkkaimmille koripalloparketeille loikannut James osoitti suuruutensa jo ensimmäisessä ammattilaispelissään. Kaksikymmentäviisi pistettä, yhdeksän syöttöä, kuusi levypalloa ja neljä riistoa tarkoittaisi monelle pelaajalle uran kohokohtaa, mutta vasta 18-vuotiaalle Jamesille se oli vain hyvä aloitus NBA-uralle.

Nyt, kymmenen kautta myöhemmin, LeBron James on nelinkertainen MVP-voittaja, kaksinkertainen mestari sekä finaalien arvokkain pelaaja, liigan valovoimaisin tähti ja kiistattomasti lajinsa paras pelaaja.

Aina kaikki ei kuitenkaan ole ollut yhtä ruusuista kuninkaaksi kutsutun koripalloilijan uralla.

 

Akronista, Ohiosta kotoisin oleva James on aina ollut lahjakas. Tai tarkemmin ajateltuna, lahjakas ei edes riitä kuvaamaan tämän miehen olemusta.

Yli kaksimetrinen ja rapiat 110-kiloinen koripalloilija on fyysinen ihme, jollaisia ei nähdä välttämättä edes kerran sukupolvessa.

Järkälemäisestä ruumiinrakenteestaan huolimatta James juoksee kuin kauris, omaa ilmiömäisen ponnistusvoiman ja kestävyyden ja vaikuttaa lisäksi tuhoutumattomalta. Urallaan mies ei ole joutunut jättämään väliin kuin kourallisen pelejä loukkaantumisten takia.

Hyökkäyssuuntaan James tekee aivan kaiken ja puolustuspäässä hän pystyy vartioimaan minkä tahansa pelipaikan pelaajaa.

Kaikesta lahjakkuudestaan huolimatta James ei ole koskaan onnistunut voittamaan fanien arvostusta. Aina on löytynyt niitä, joiden mielestä James ei ansaitse saamaansa huomiota.

 

Osa kritiikistä on ollut vuosien mittaan myös aiheellista.

Välillä on epäilty taiturin mentaalista kovuutta, kun miehen pistetehtailu hyytyi pelien ratkaisuhetkillä. Etenkään uransa alkuaikoina James ei ollut heittäjänä kovinkaan hyvä. Kovista tehoista huolimatta hänen pelinsä oli ajoittain jopa haitallista joukkueen menestyksen kannalta.

Suurin kritiikki kohdistui kuitenkin kahteen asiaan: mestaruuksien puuttumiseen ja julkisuuskuvaan.

Ensimmäisen mestaruutensa James valloitti vasta yhdeksännellä kaudellaan. Tänä keväänä tullut toinen mestaruus helpotti edelleen paineita tällä saralla, mutta Jamesin tasoiselle pelaajalle tämä ei vielä riitä.

Urheilussa – ennen kaikkea Yhdysvalloissa – vain voittajat muistetaan. Miamin supertähti on ollut NBA-finaaleissa nyt neljästi, joista tuloksena on kaksi mestaruutta.

Vain joka toisen finaalin voittaminen ei kaikille faneille riitä, jos pelaajaa aiotaan kutsua maailman parhaaksi.

 

Suurin ongelma LeBron Jamesin uralla on ollut miehen tapa käsitellä julkisuutta.

Kitinä epäreilusta kohtelusta median ja yleisön taholta ei ole omiaan luomaan kuvaa voittamattomasta ja keskittyneestä supertähdestä. Paremminkin se lähettää viestin siitä, että mies välittää aivan liikaa siitä, mitä hänestä kirjoitetaan tai ajatellaan.

Kun James vaihtoi pari kautta sitten Clevelandista Miamiin, hän järjesti seurasiirtonsa ympärille urheiluhistorian ehkäpä oksettavimman televisionäytöksen. Yli tunnin mittaisessa erikoislähetyksessä hän lopulta paljasti vievänsä talenttinsa south beachille, Miamiin. Tämä raivostutti monet, sillä Miamissa oli valmiiksi jo yksi supertähti, Dwyane Wade.

NBA:ssa kaikki eivät edelleenkään hyväksy sitä, että supertähdistä kasataan unelmajoukkueita. Joidenkin mielestä mestaruus on ansaittu vasta silloin, kun joukkueen yksinäinen tähtipelaaja hilaa ryhmänsä mestaruuteen omin avuin.

Aivan eri asia on, onko tällaista ihmettä koskaan nähty koripallon historiassa.

 

Kahdella viime kaudella James on kuitenkin muuttanut suhtautumistaan julkisuuteen. Pelaajana hän herättää edelleen tunteita molempiin suuntiin, mutta enää ulkopuolinen puhe ei näytä vaivaavan häntä.

Parhaat pelaajat joutuvat aina pelaamaan suurennuslasin alla, eikä jokaista fania ja toimittajaa voi miellyttää. Suuret pelaajat eivät kuitenkaan välitä mistään ympärillä tapahtuvasta.

He keskittyvät vain kasvattamaan sormuskokoelmaansa.

Juuri näin James on tehnyt. Hän joutuu edelleen kuuntelemaan buuauksia vieraskentillä ja lukemaan lehdistä rankkaakin kritiikkiä.

Mutta enää hän ei välitä siitä. Jamesin mielessä on vain se seuraava sormus.

Kaikesta menestyksestä huolimatta juuri tämä asenne on se ominaisuus, joka parhaiten hiljentää kriitikoiden suut.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.