Keskusta hakee taas linjaansa

Paavo Väyrysen ilmoittautuminen puheenjohtajahalukkaaksi yllätti viime viikolla keskustan puoluejohdon. Mari Kiviniemi oli vielä muutama viikkoa sitten varma, että Väyrynen ei pyri puheenjohtajaksi.

Menestys presidentinvaaleissa loi Väyrysen ympärille hohtoa. Puolueen surkea eduskuntavaalimenestys tuli kuitatuksi, kun Timo Soini ja perussuomalaiset sekä Paavo Lipponen ja sosiaalidemokraatit jäivät kauaksi taakse.

Väyrysen menestyksellä on ollut keskustaväelle yllättävän suuri henkinen merkitys. Osa keskustalaisista myös innostui Väyrysen perinteisestä linjasta. Hänessä nähdään pelastaja, joka palauttaa keskustan kunnian ja perinteiset arvot.

Kiviniemi on istunut eduskuntavaalien tappiosta lähtien keskustan puheenjohtajana huteralla tuolilla. Kiviniemi näki ennen presidentinvaaleja Väyrysen täsmäohjuksena taistelussa perussuomalaisia vastaan. Väyrynen kalastaisi vanhat keskustalaiset takaisin puolueen riveihin ja voisi sitten presidentinvaalien kunniakkaan taistelun jälkeen poistua näyttämöltä sivummalle.

Tässä Kiviniemi laski väärin. Väyrynen ei ole väistyjätyyppiä ja nyt hän haastaa Kiviniemen. Väyrynen haastaa nimenomaan itse eikä välihenkilön kuten vaikka Riikka Mannerin kautta.

Väyryselle presidentinvaalien kolmas sija oli juuri oikea sijoitus, sillä kakkoseksi tullessaan hän olisi voinut hävitä rökälemäisesti Sauli Niinistölle.

Jos puheenjohtajataistelu keväällä pelkistyy Väyrysen ja Kiviniemen otteluksi, Väyrysellä on mahdollisuudet nousta voittajaksi.

 

Kansanedustaja Tuomo Puumala on jo menettämässä etsikkoaikaansa. Häntä moni on veikannut keskustan tulevaisuuden kasvoksi.

Mauri Pekkarinen miettii tilannetta. Selvästikin häntä houkuttaa mahdollisuus Lahden toissakesän puoluekokouksen uusintaan ja revanssiin.

Mitä enemmän puheenjohtajaehdokkaita tulee, sitä vaikeammaksi tilanne muodostuu Väyryselle. Pekkarinen ja Väyrynen saavat kannatusta samoilta suunnilta. Olisikin mielenkiintoista nähdä, kummalla on nyt enemmän suosiota keskustan kentässä.

Väyrysellä on tukenaan vaalihurmos. Kesäkuuhun ja Rovaniemelle on vielä matkaa.

Keskustan puoluekokouksessa linjataan tulevaisuutta. Katsooko keskusta eteen- vai taaksepäin? Onko se liberaalinen vai konservatiivinen puolue? Painottuuko maaseutu vai kaupungit?

Kuntarakenne on kuuma kysymys. Kuntarakennetyöryhmä esittää 70 selvitysaluetta eli oikaisten 70 kuntaa. Niiden pitäisi olla elinvoimaisia ja pystyä hoitamaan itse palvelunsa. Näin vältettäisiin turhat ”hallintohimmelit”.

Näin ei oikeasti ole.

Keski-Suomesta ei saa neljää vahvaa ja elinvoimaista kuntaa vaan niillä vaateilla koko maakunta pitää laittaa yhdeksi kunnaksi. Jos Suomi pistettäisiin maakuntien kokoisiksi kunniksi, kuntia olisi 19.

Kaikki maakunnat eivät ole elinvoimaisia ja vahvoja. Jos maa jaetaan vain elinvoimaisiin maakuntiin, tulisi noin 12 kuntaa.

Vai pitäisikö miettiä, mitkä ovat kunnan ja mitkä valtion tehtäviä. Esimerkiksi terveydenhoito ja erikoissairaanhoito voisi olla valtion vastuulla. Tai sairaanhoitopiirin.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.