Keskustelun lait

Kun puhutaan kielenkäytön säännöistä, moni ajattelee ensimmäisenä yleiskielen suosituksia: kirjoitetaanko esimerkiksi eduskunta pienellä vai isolla alkukirjaimella, ja milloin ja-sanan eteen tulee asiatekstissä pilkku?

Olemme erityisen tietoisia yleiskielen säännöistä, koska niiden noudattaminen ei tule meiltä luonnostaan vaan ne on pitänyt opetella. Jopa kielenkäytön ammattilaiset joutuvat tarkistamaan niitä aika ajoin kollegoiltaan ja oppaista.

Toisaalta aivan arkinen vuorovaikutus vilisee monenlaisia sääntöjä ja periaatteita, joita noudatamme täysin tiedostamatta. Jokainen omaksuu ne huomaamatta samalla, kun kasvaa sisään kieleen ja kulttuuriin. Nämä periaatteet havaitsemme yleensä vasta silloin, kun joku tuntuu selvästi rikkovan niitä: jättää vastaamatta kysymykseen, puhuu jatkuvasti päälle tai tulee seisomaan keskustelussa tavallista lähemmäksi.

Tärkeimpiä kielenkäytön kirjoittamattomia sääntöjä on ilmiö, jota kielifilosofiassa kutsutaan yhteistyön periaatteeksi. Sen mukaan vuorovaikutuksen onnistuminen edellyttää sitä, että pyrimme noudattamaan keskustelun tavoitteita ja oletamme myös muiden tekevän niin.

Kielifilosofi Paul Gricen mukaan yhteistyöhön kuuluu neljä keskustelun perussääntöä: Sano vain asioita, jotka tiedät todeksi. Anna tietoa aina sopiva määrä. Kerro vain asioita, jotka ovat keskustelussa olennaisia. Puhu tilanteen edellyttämällä tavalla.

Jos joku esimerkiksi kertoo, että hänellä on lapsi, voimme yleensä luottaa siihen, että niitä on yksi eikä monta. Jos sanon olevani nälkäinen ja ystäväni kertoo kulman takana olevasta kaupasta, voin turvallisesti olettaa, että siellä myydään ruokaa eikä polkupyöriä. Vaikka muussa tapauksessa ei olisikaan kyse kirjaimellisesti valehtelusta, se sotisi räikeästi yhteistyön periaatetta vastaan: tietoa annettaisiin liian vähän, tai se ei olisi tilanteessa olennaista.

Tällaiset säännöt voivat tuntua itsestään selviltä, mutta niillä on keskustelussa suuri merkitys. Arkisetkin keskustelut olisivat luultavasti mahdottomia, jos emme luottaisi edes jollain tasolla siihen, että toisen keskustelijan kertoma tieto on luotettavaa, sitä on sopiva määrä, se liittyy asiaan ja se on esitetty tarkoituksenmukaisesti.

Keskustelun sääntöjen merkitys näkyy myös siinä, että pyrimme aina löytämään luontevan tulkinnan niiden rikkomiselle. Näin ymmärrämme erilaiset epäsuorat viestit. Jos kysyn, missä ystäväni on, ja vastaukseksi todetaan vain, että lähiöbaarissa on happy hour, tiedän, mistä vastaaja etsisi ensimmäisenä. Vastauksesta välittyy myös erinäisiä käsityksiä ja asenteita, joiden ilmaisemiseen suoraviivaisempi ”Ehkä baarissa” ei vielä riittäisi.

Kirjoittaja tutkii kielenkäyttöä ja kieliasenteita.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.