Kestääkö Sipilän sankaruus?

Juha Sipilä on tällä hetkellä politiikan kiinnostavin henkilö. Hänen aikanaan keskusta on noussut pienen oppositiopuolueen asemasta vaalien ennakkosuosikiksi.

Sipilä on poikkeus politiikkojen joukossa. Hän ei ole kasvanut opiskelijapolitiikan kautta ammattipoliitikoksi, jonka elämään ei oikein muuta mahdu kuin puoluetyötä ja oman kannatuksen hakemista.

Toimittaja-kirjailija Risto Uimosen kirja Sipilästä valmistui parahiksi juuri vaalien alle. Tapasin Uimosen, joka on nykyisin Julkisen sanan neuvoston puheenjohtaja ja on entinen Kalevan päätoimittaja ja Helsingin Sanomien ex-pääkirjoitustoimittaja. Kysyin häneltä, mikä kirjan kirjoittamisurakan aikana oli yllättävin asia Sipilästä. Uimonen on yleensä kriittinen mutta nyt hän yllättäen sanoi: Se, että Sipilä on jopa kunnollisempi ja parempi ihminen kuin hänen julkinen kuvansa.

Noinkohan kuva kestää aikanaan mahdolliset pääministeripaineet. Kokoomuksessa Alexander Stubbin huuma kesti nipin napin siihen saakka, kun puoluekokousväki lähti Lahden Sibelius-talosta.

Helsingissä surraan heikkoa kiekkomenestystä. Helsingin Sanomien urheilutoimittaja voivotteli kolumnissaan, että Helsingistä ei ole kolmeen vuoteen ollut mitalipeleissä joukkuetta eikä tällä vuosikymmenelläkään kuin kolme kertaa.

Pääsisäisen pyhinä alkavissa välierissä pelaavat JYPin lisäksi Kärpät Oulusta, Tappara Tampereelta ja Lukko Raumalta. Jääkiekko on nykyisin hienosti laji, jossa menestyjäjoukkueet tulevat keskikokoisista kaupungeista. Pääkaupunkiseudun raha ei jyllää.

Jokereiden lähtö Vladimir Putinin valtapoliittiseen liigaan eli KHL:ään on vaikuttanut Helsingin kiekon tilanteeseen. Jokerien KHL-pelit ovat vieneet kotimaisen kiekkoliigan glamouria. Samaan suuntaan on vaikuttanut se, että televisiosta ja netistä voi seurata maailman ykkösliigoja jääkiekosta jalkapalloon ja ties mihin. Kotimaista liigaa uhkaa siksi muuttuminen kyläsarjaksi.

Toivottavasti kiekko onnistuu torjumaan tämän nuutumisen uhan, sillä suomalainen urheilukin on kotimaista työtä. Jos urheilun nautintakin siirtyy globaaliteollisuudeksi, suomalaisuus kärsii siitä monella tavalla.

Ensin katsojat siirtävät rahansa kotimaisista pääsylipuista kansainvälisen urheiluviihdeteollisuuden katseluoikeuksiin. Sitten kotimaisen urheilun rahoitus ja taso laskevat. Lopulta junioreiden mahdollisuudet kehittyä lajissaan heikkenevät, kun kotimaassa ei ole kovan tason sarjoja ja urheilua.

Nykyisin suurimmat rahalliset resurssit urheiluun on pääkaupunkiseudulla. Ja näin lienee tulevaisuudessakin. Ehkä siis pitäisi toivoa, että helsinkiläiset jääkiekkojoukkueet eivät pysyvästi rämmi mitalipelien ulkopuolella. Keskisuomalaisittain näin ei tietenkään voi ajatella, vaan pikemminkin tuntui oikein hyvältä, kun JYP löi Espoon Bluesin. Se oli oikein rikkaille espoolaisille, jotka eivät edes osaa kannattaa omaa joukkuettaan.

Suomalaisen urheilun toivoisi kestävän kansainvälisen televisiourheilun paineen. Ettei urheilukin kokisi omaa digimurrostaan, jossa aidosta kiekkopelaajasta tulisi vain kuva ruudussa.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.