Kestävyys­vajetta keittiössä

Vuosi alkaa vedellä viimeisiään, joten on aika tutkailla mennyttä.

Vuoden jännittävin tapahtuma ja samalla urheiluteko 2013 on ehdottomasti koripallo-ottelu Suomi-Venäjä EM-kisoissa. Peli on liitettävä ensi vuodesta alkaen television itsenäisyyspäivän vakiotarjontaan. Tänä vuonna siellä jo muisteltiin kansakunnan tähänastisia urotekoja eli Lordin Euroviisuvoittoa ja jääkiekon MM-kultaa. Tietenkin nähtiin myös Tuntematon sotilas, kuten aina.

Ensi vuonna Tuntematon sotilas täyttää 60 vuotta. Jos joutuisin autiolla saarelle ja mukaan saisi ottaa kolme kirjaa, olisi se yksi niistä. Muutaman vuoden päästä valintaa ei tarvinne enää tehdä, kun kirjat siirtyvät sähköiseen muotoon lukulaitteille, joihin mahtuu tuhansittain kirjoja.

Itse olen yrittänyt opetella lukemaan e-kirjoja, mutta oikeaa nautintoa ei synny millään. Ehkä läpimurto tulisi, jos kirjoja voisi muokata mieleisekseen. Teknisesti se varmaan olisi helppoa.

Ensimmäiseksi kävisin Anna Kareninan kimppuun. Siinä on mielestäni kaunein rakkauskohtaus mikä kirjoista löytyy, mutta muutaman luvun päässä myös ärsyttävin, joka aiheuttaa joka kerta suuren näppylän.

Toisiinsa rakastuneet Sergei ja Varenka ovat mielipuuhassani eli sienestämässä. Kumpikin tietää, että kohta Sergei kosii. Jännite on käsin kosketeltava. Mutta mitä tekee Sergei: kun suusta pitäisi tulla kosinta, alkaa hän kysellä sienistä. Tilanne hiipuu ja on iäksi ohi. Lisäksi sienten nimet ja niiden osat on käännetty pieleen.

Omassa versioissani käännös olisi oikein ja vaikka vahvakenttä vallitsee, pari sienestäisi paljon pitempään. Kun korit olisivat täynnä kantarelleja, kenties tattejakin, saisi Sergei kosittua. Pahalla tuulella ollessani laittaisin mokoman vätyksen syömään myrkkysienen.

Tuntemattomassa jättäisin Hietasen ja Koskelan henkiin ja korjaisin Määtän yhdestä repliikistä vaan-sanan muotoon van, mikä vastaa kainuulaista puheenpartta.

Itse asiassa olisi oikein mukavaa olla oman kirjahyllynsä dramaturgi.

Muuta valitsemista vuodessa 2013 ei taida ollakaan. Kestävyysvajeella mennään ja koetetaan kasvattaa vajekestävyyttä.

Kotona kestävyysvajetta ilmeni viime lauantaina juuri sillä hetkellä, kun piti ryhtyä jouluvalmisteluihin, ja keittiössä olisi ollut käyttöä niin sanotulle nisselle. Hän ilmoitti kuitenkin saaneensa luultavasti mykoplasman kun niin väsytti, ja meni päiväunille.

Mykoplasman! Veruke oli niin mainio, että tein kaiken kiltisti itse.

Joulupöydässä parhaat eväät meillä on kissalla, joka syö hirven sisäfileetä ja sorsaa. Työkaverin pakastin hajosi ja sen sisällöstä tuli ihmisravinnoksi kelpaamatonta, mutta eläimille ehkä maistuu. Kaikki kissanomistajat tietävät, että tässä piilee vaara. Jos kissa mieltyy hyviin lihoihin, eivät marketin muonat enää kelpaa. Sitten täytyy alkaa vaania Tourujoen sorsia.

Synkkyysangsti helpottaa kohta, sillä tänään on vihdoin viimein talvipäivänseisaus. Huomenna päivä alkaa pidentyä ja pian koittaa kevät riemuineen. Rauhallista joulua kaikille kestotilaajille ja muillekin lukijoille.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.