Kestoehdotus säästökeinoksi

Säännöllisin väliajoin aina joku tuskastuu jatkuvaan tehostamiseen ja säästöihin ja tiuskaisee, että yksi hyvä konsti säästää olisi vähentää kansanedustajien määrää.

Nettikeskusteluissa ja -kyselyissä, lehtien tekstari- ja mielipidepalstoilla porukka on harvinaisen yksimielistä. Edustajia katsotaan olevan aivan liikaa ja heidän määräänsä halutaan vähentää.

Maltillisin perustelu on, että Suomi on niin pieni maa, että 200 edustajaa on liian paljon ja että suuremmissakin maissa pärjätään pienemmällä porukalla. Meille riittäisi siis vähempikin määrä.

Vähemmän maltillisissa perusteluissa vedotaan säästöihin. Armoton tuomio on, että kansanedustajat vain vetelehtivät Arkadianmäellä - jos nyt edes vaivautuvat raahautumaan sinne - ja siksi kahdensadan edustajan ja heidän avustajiensa palkkioiden maksaminen on silkkaa tuhlausta. Koska kaikki muutkin joutuvat säästämään, on säästäminen helpointa aloittaa leikkaamalla kuluja turhimmasta päästä - siis eduskunnasta, perustellaan.

No, jokunen edustaja demokratiassa on pakko olla, joten ihan kokonaan kansanedustajista ei voi luopua. Mutta määrää kyllä voidaan - ja pitää - vähentää, kuuluu perustelu. Puolet riittäisi aivan hyvin, lienee yleisin arvio.

Näkökulma on eliittiä - jota kansanedustajat väistämättä ovat - vahvasti arvosteleva, mikä on populismille ominaista.

MUTTA ajatus edustajien määrän vähentämisestä ei kumpua vain kansan syvien rivien keskuudesta.

Myös Kimmo Sasi, kokoomuksen kansanedustaja Pirkanmaalta, oli samoilla linjoilla ainakin vielä parisen vuotta sitten. Hänen mielestään Suomessa voitaisiin ottaa mallia Tanskan ja Norjan parlamenteista. Tanskassa on 179 ja Norjassa 169 kansanedustajaa.

Sasin mukaan edustajien määrän vähentäminen tehostaisi eduskunnan toimintaa ja toisi kaivattuja säästöjä. Vaikka valtion kirstuun ei tällä keinoin valtavia rahasummia kertyisikään, olisi teko Sasin mielestä merkittävä, sillä se toimisi esimerkkinä: kun kaikkia muitakin vaaditaan säästämään ja tehostamaan, on eduskunnalla myös itsellään oltava siihen valmius.

Näkökulma on kosiskeleva vaatiessaan asiaa, jota enemmistön uskotaan haluavan. Myös se on populismille ominaista.

KANSANEDUSTAJIEN määrän vähentäminen merkitsisi hyvästejä alueelliselle edustuksellisuudelle.

Edustajien joukon harventuminen alkaisi väistämättä reuna-alueilta. Kun maakunnissa olisi jaossa vain muutama edustajan paikka, tulisivat läpimenneet nykyistäkin useammin kasvukeskuksista.

Syrjemmällä asuvan ehdokkaan olisi turha enää edes yrittää saavuttaa paikkaa Arkadianmäelle.

POPULISMIN sanotaan olevan arvoiltaan konservatiivista ja johtajakeskeistä. Niihin arvoihin kansanedustajien määrän vähentäminen epäilemättä johtaisikin.

Johtajakeskeisyyteen veisi se, että yhteisiä asioitamme ajaisivat yhä harvemmat.

Konservatiivisuutta olisi se, että kansanedustajuudesta häviäisi moniäänisyys ainakin alueellisen näkökulman kannalta.

Kirjoittaja on Keskisuomalaisen pääkirjoitustoimittaja.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.