Keuruulaiset Keski-Suomen asialla

Keski-Suomen liiton 80-vuotisjuhlan tunnelmissa tuli mieleen, että miltä maakunnan kolkalta Keski-Suomea on vahvimmin rakennettu. Vaikka jokaisella Keski-Suomen seudulla - Jyväskylästä puhumattakaan - on ollut ratkaiseva osuus Keski-Suomen maakunnallisissa riennoissa, on vankat perusteet nostaa kärkeen yksi paikkakunta. Voi olla monille yllätys ja varmaankin sanotaan, ettei pidä paikkaansa. Mutta silti väitän, että Keuruu.

Keuruu oli jo 1800-luvulla monella tavalla Keski-Suomen edistyksellisten pyrintöjen kärjessä. Vuosisadan jälkipuoliskolla Jyväskylän tuomiokuntaa edusti peräti kahdeksilla valtiopäivillä keuruulainen Juho Riihimäki (1835-1903), sitkeästi Keski-Suomen asialla ollut talonpoika.

VIIME VUOSISADAN alkupuoliskolla Keuruu oli osuuskuntamuotoisen pankki- ja yritystoiminnan ykköspitäjä Keski-Suomessa. Keuruulaisten osuustoimintamiesten aktiivisuus vaikutti koko maakunnassa ja niin on tänäkin päivänä. Sama pätee Keski-Suomen lehdistön vaiheisiin.

Keuruulaiset gebhardilaiset osuustoimintamiehet - erityisesti Vaissin isännät - olivat useiden sukupolvien ajan myös Keski-Suomen maanviljelysseuran keskeisiä vastuunkantajia.

Ja mistäpä muualta kuin Keuruulta löytyi vuonna 1929 sopiva mies Keski-Suomen maakuntaliiton ensimmäiseksi puheenjohtajaksi. Kunnanlääkäri Oskari Heikinheimo (1873-1950) oli Keski-Suomen maakunnan mies jos kukaan. Keuruulainen kunnallisneuvos Olli Haapanen on ollut myöhemmin maakuntaliiton puheenjohtaja, ja kaupunginjohtaja Eino Nurmela eri vaiheissa seutukaavaliitossa sekä valtuuston että hallituksen puheenjohtaja.

Myös keuruulaiset naiset ovat olleet eturivissä maakunnan asialla. Ei ole sattuma, että Keski-Suomen ensimmäinen eduskuntaan valittu nainen oli keuruulainen. Parhaiten valtiopäivänainen Maria Raunio (1872-1911) muistetaan Akseli Gallén-Kallelan (1865-1931) maalauksesta Tyttö Keuruun kirkossa. Siinä tuleva kansanedustaja seisoo virsikirjaa pidellen Keuruun kirkon keskikäytävällä.

KEURUU JA ERITYISESTI Haapamäki ovat olleet liikenneyhteyksien vuoksi lukemattomien maakunnallisten kokousten pitopaikkoja. Keski-Suomi kuului vuoteen 1960 saakka Vaasan lääniin, ja Haapamäen risteysasema oli sopiva paikka, kun oli pidettävä neuvoa maaherran tai lääninhallituksen muiden virkamiesten kanssa. Puolueiden piirijärjestöt kokoustivat usein Haapamäellä siihen aikaan, kun suurin osa Keski-Suomea muodosti yhdessä Etelä-Pohjanmaan Järviseudun kanssa Vaasan läänin itäisen vaalipiirin.

Huolimatta sijainnista maakunnan kulmassa on kaikki tämä muokannut Keuruusta keskisuomalaisuuden ydinaluetta. Keuruulainen puheen poljentokin on tunnetusti niin puhtaan kaunista suomea, että koko maakunta pitää sitä mielellään omanaan.

Mutta mikä on Keuruun tilanne nyt? Se on suunnilleen sama kuin muidenkin maakunnan seutukuntakeskusten. Koko Keski-Suomen - erityisesti Jyväskylän - on nähtävä, että Keuruu on yksi niistä keskuksista, joiden menestys on Keski-Suomen kohtalonkysymys.

Kirjoittaja on Keskisuomalaisen pääkirjoitustoimituksen esimies.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.