Kiehtova pallo

Se on täysin symmetrinen geometrinen muoto. Geometrisesti se on niiden pisteiden joukko, joiden etäisyys kolmiulotteisen avaruuden pisteestä on vakio. Siten se on ympyrän kolmiulotteinen yleistys.

Pallo.

Määritelmä on Wikipediasta ja kuulostaa näin yksinkertaisen ihmisen päässä erittäin tylsältä. Siihen nähden pallon muoto on hämmästyttävän kiehtova.

Poikani täytti eilen puoli vuotta. On siinä mielessä isänsä poika, etteihän se oikein mistään mitään tajua. Kunhan vaan olla möllöttelee, syö, nukkuu ja kakkaa.

Mutta kuinka ollakaan, pallosta jälkikasvu innostuu hämmentävällä tavalla. Pallon nähdessään poika hihkuu ja kiljahtelee, ja jalat alkavat heilua vallattomalla vauhdilla. Ja kyllä, ensimmäiset potkutreenit on pidetty jo viikkoja sitten ja miksei olisi, kun kerran pallo kiinnostaa.

Vastaavaa riehaantumista ei muuten ole tapahtunut kuin ukin hiihtopipolle, mutta se onkin hurmaavalta kirkkaankeltaiselta 1980-luvulta. Niin, ja onhan pipossa myös pallonmuotoinen tupsu.

Jostain pojan esimerkki kertoo. Ihmisellä voi hyvinkin olla lähes synnynnäinen kiinnostus palloon.

Tiistaina ja keskiviikkona televisiossa juoksi vähän isompia poikia pallon perässä. Kyynisesti voisi ajatella, että Mestareiden liigan välierissä taituroi palkkasotureita, jotka yrittivät perustella omia järjettömiä palkkojaan tarjoamalla yleisölle nähtävää. Osaksi kyynikko on tietysti myös oikeassa. Mutta vain osaksi.

Rahan pilaaman pinnan alta löytyvät kuitenkin yhä ne samat suureet tunteet kuin lapsella. Cristiano Ronaldon sydän riemuitsee, kun hän saa potkaista palloa, Lionel Messin tekisi mieli itkeä, kun joku ottaa häneltä pallon pois, Manuel Neuerin iloon oli helppo yhtyä, kun hän nappasi pallon käsiinsä ja John Terryn tuskan pystyi tuntemaan, kun hänet raahattiin pois leikkikentältä.

Perusasia ei ole siis kadonnut huipullakaan. Pallo on ihmeellinen ja kiehtova myös todellisten supertähtien silmissä.

Alun perin ajatukseni oli kirjoittaa analyyttinen kolumni Mestareiden liigan välieristä. En pystynyt. Ottelut olivat niin huikeita draamoja, että sanat loppuisivat kuitenkin kesken. Sitä paitsi, tämän kauden koko Mestareiden liiga on ollut niin käsittämätön, että ei sitä voi edes analysoida. Liigan käsikirjoitus on ollut mykistävän nerokas.

Otetaan esimerkiksi Chelsea. Joukkue, joka onnistui rimaa hipoen selvittämään alkulohkon. Joukkue, jonka Napoli sai jo lähes selälleen. Joukkue, joka oli asiantuntijoiden mielestä molemmissa otteluissa pelillisesti huonompi kuin Benfica. Joukkue, joka sai kaikkien hämmästykseksi Barcelonan näyttämään naurettavalta.

Finaalissa Chelsealta puuttuvat pelikiellossa olevat John Terry, Ramires, Raul Meireles ja Branislav Ivanovic. Loppuottelu pelataan Bayern Münchenin kotikentällä, joten kaiken järjen mukaan voittopokaali jää Saksaan. Enpä silti olisi yllättynyt, jos Bayern joutuu pettymään. Chelsean voitto sopisi paremmin tämän kauden käsikirjoitukseen.

Käsikirjoitukseen, jonka voi keksiä vain lajiin, jossa on pallo.

Ihmeellinen esine.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.