Kielet ovat pääomaa

Suomalaisten koululaisten kielten opiskelu on viidessätoista vuodessa yksipuolistunut yhä enemmän: yhdeksän kymmenestä alakoululaisesta aloittaa englannin opiskelun ensimmäisenä vieraana kielenä.

Samalla myös vapaaehtoisten kielten opiskelu on vähentynyt selvästi: neljännellä tai viidennellä luokalla alkavaa vapaaehtoista A2-kieltä valitaan nyt harvemmin kuin 1990-luvun puolessa välissä. Yhä useampi koululainen ja hänen vanhempansa katsovat pelkästään englannin riittävän vieraaksi kieleksi – pakollisen ruotsin lisäksi.

Koululaisten vähentynyt into opiskella useita vieraita kieliä on outoa, kun samalla kuitenkin maailma on muuttunut ja muuttuu yhä kansainvälistyneemmäksi.

Englannin kielen vahva asema alakoululaisten ensimmäisenä kielenä on toisaalta ymmärrettävää. Monissa kouluissa aitoa kielten valinnanmahdollisuutta ei edes ole, sillä etenkin pienet koulut eivät pysty tarjoamaan oppilailleen useita kielivaihtoehtoja.

Mutta kielivalinnoissa myös asenteilla on suuri rooli. Opetushallituksen kolmen vuoden takaisen tutkimuksen mukaan suurimmalle osalle alakoululaisten vanhemmista tärkeintä kieliopinnoissa on vain se, että lapsi oppii englannin hyvin ja että hän pääsee lähikouluun.

Valinnanmahdollisuuksia ei tällöin haluta, uskalleta tai jakseta vaatia. Mutta varmasti kannattaisi ainakin yrittää. Jos vanhemmat vaatisivat vaihtoehtoja, niitä myös syntyisi.

Englannin hyvä oppiminen ei välttämättä edellytä kielen opiskelun aloittamista ensimmäisenä vieraana kielenä, vaikka moni vanhempi tuntuu niin ajattelevan. Tasoerot ensimmäisen vieraan kielen ja vapaaehtoisen A2-kielen välillä ovat usein kadonneet peruskoulun yhdeksännellä. Siksi vieraiden kielten opiskelu ehkä sittenkin kannattaisi aloittaa jollakin ”harvinaisemmalla” kielellä.

Koulujen kieliopintoihin on tulossa vuonna 2016 muutos, jonka myötä ruotsin opetus aikaistuu alkamaan jo 6. luokalta.

Ruotsin opetuksen tuntimäärät eivät kasva, vaan tunteja siirretään yläkoulusta alakoulun kuudennelle. Aikaistamisen perustelu on sinänsä järkevä: vieras kieli on parempi ottaa haltuun mahdollisimman nuorena.

Mutta mikä vaikutus ruotsin opetuksen aikaistamiselle on alakoulun vapaaehtoisten kielten valintoihin? Muutos tuskin kasvattaa kiinnostusta valita A2-vapaaehtoista kieltä, kun se jo nyt tuntuu olevan niin nihkeää.

Tavatonta ei ole sekään, että oppilas aloittaa vapaaehtoisen kielen opiskelun mutta pian luopuu siitä halutessaan karsia kaiken ”ylimääräisen” lukujärjestyksestä.

Kiusaus väljempään lukujärjestykseen on suuri, sillä nykykoululaisten opetuskokonaisuudet tuntuvan olevan paljon laajempia kuin heidän vanhempiensa kouluaikoina.

Vapaaehtoisten kielten näkeminen ”ylimääräisenä” vaivana tai turhana lisänä on usein lyhytnäköistä. Aikuisena kielten opiskelu on kuitenkin hitaampaa, työläämpää ja kalliimpaa. Aikuisena into vieraisiin kieliin voi syntyä työn tai harrastusten kautta.

Kielten opiskelu koulussa tuottaa pääomaa, josta on hyötyä ja iloa aikuisena, tekipä työkseen mitä hyvänsä.