Kieli hallitsee tiedettä

Kieli hallitsee ja ohjaa tietoa. Tämä on hyvä muistaa, kun yliopistoissamme yhä useampi koulutuslinja harkitsee koulutuksensa muuttamista kokonaan englanninkieliseksi.

Englanninkielistä koulutusta on tarpeen olla vaihto-opiskelijoiden vuoksi, mutta koulutuslinjojen muuttaminen kokonaan vieraskieliseksi on jo astetta isompi juttu.

Kyse ei ole pelkästä impivaaralaisuudesta tai nillittämisestä muuten vain.

Kyse on siitä, mitä tieteen ja tutkimuksen sisällöille tapahtuu, jos ja kun tiedettä tehdään pääasiassa englanninkielellä.

Asiaa on pohtinut muun muassa Tampereen yliopiston sosiaalityön professori Tarja Pösö, joka otti asian esille keväällä Jyväskylässä pidetyillä kansainvälisillä sosiaalitutkimuksen päivillä.

Pösö käytti esimerkkinä lastenhuoltotutkimuksen englanniksi kääntämisen ongelmia.

Selitäpä vieraskieliselle, miten lasten kodin ulkopuolinen huostaanotto (placed out of their homes) onkin yllättävästi osa kotiin annettavia palveluja (in-home services).

Pösön mukaan asetelman outous johtuu siitä, että Suomessa – ja siis suomenkielellä – kodin ulkopuolelle tehdyt lasten sijoitukset ajatellaan palveluna, mutta englanniksi ne nähdään tahdonvastaisina toimina. Ei siis ihme, jos termien täsmällinen kääntäminen on hankalaa, eivätkä järjestelmien erot pääse käännöksissä esille.

Vastaavia vaikeuksia löytyy runsaasti muun muassa lastenhuoltolaeista.

Pösö havahtui miettimään käännösongelmia erään pohjoismaisen tieteellisen julkaisun toimituskunnan jäsenenä. Toimituskunnalle oli lähetetty artikkeli, jonka ulkomaalaiset arvioitsijat teilasivat, koska pitivät sitä teoreettisilta lähtökohdiltaan kevyenä. Artikkelissa oli käytetty lähteenä kotimaisia, ei-englanninkielisiä tieteellisiä julkaisuja.

Arvioitsijat vaativat tekstiin muutoksia, jotka kirjoittaja tekikin: hän vaihtoi lähdeviittaukset kotimaisista tutkimuksista englanninkielisiin.

Jo vain artikkeli tällöin kelpasi arvioitsijoille.

– Tämä on oireellista – ja harmillista, Pösö toteaa.

Yhtenäistetty tieteen kieli kadottaa nyanssit, koska se häivyttää eri maiden järjestelmien erot englanninkielisten käyttäjien ehdoilla. Tiede muuttuu tällöin yksinkertaistetuksi, hajuttomaksi, mauttomaksi ja sujuvaksi yleisenglanniksi.

Eri maiden järjestelmien erilaisuutta – vaikkapa lastenhuollossa – ei käännöksissä pysty tällöin täysin ymmärtämään eikä tuomaan esiin.

Koulutusalojen muuttaminen englanninkielisiksi on haitallista, jos kulttuuriset ja historialliset erityispiirteet kadotetaan.

Parhaimmillaan vieraskielinen opetus tuo eri maiden eroja näkyviin. Näin käy, kun havaitaan, että jotkut termit eivät vain käänny sujuvalle englannille.

Yhteistä kieltä tarvitaan tieteessä ja yliopistojen opetuksessa, se on tosiasia. Mutta millä tavoin vierasta kieltä pitäisi käyttää, jotta väärinymmärryksiä ei tapahtuisi eikä keskeisiä tieteellisiä havaintoja silti hukattaisi?

Pösö ehdottaa ratkaisuksi käännösten tietoista rosoisuutta: sujuva englanti ei olisi sittenkään tärkeintä vaan se, että käännöksessä säilyy ”ulkomainen ääni”. On siis tunnistettava ja tunnustettava, että kaikki sanat eivät ole käännettävissä.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.