Kieltä raiskaava vaimon lahjan ohje

Vaimokulta täytti taas 25 vuotta. Puolison merkkipäivän lähestyessä meillä pidempään naimisissa olleilla miehillä alkaa puskea pintaan kylmää hikeä. Mitä lahjaksi naiselle, jolla on jo kaikkea?

Kun vaimo sanoo, ettei hän tarvitse mitään, niin yhdeksässä tapauksessa kymmenestä hän valehtelee. Vain houkka testaa onneaan tässä venäläisessä ruletissa.

Jos mies ei käytä mielikuvitusta ja hankkii sitä samaa, mitä aikaisempinakin vuosina, niin silloin otetaan jälleen askel kohti suhteen väljähtämistä.

Sen polun päässä saattaa lopulta odottaa avioero. Eräänä päivänä nainen vain ilmoittaa saaneensa tarpeeksi.

”Sinä olet tuollainen yllätyksetön vätys, toisin kuin suosikkikampaajani Pedro”, voi matkalaukkuasi pakkaava tuleva ex-vaimo ilmoittaa.

Siksipä viikko sitten lauantaina aamuvuoroon valmistautuvaa lasteni äitiä odotti keittiön pöydällä iso paketti. Siihen meni kaksi rullaa lahjapaperia.

Jos jotakin, niin yllättynyt siippani ainakin oli. Ei tullut kosteusvoidetta ja Geisha-suklaata, ei.

Olin ostanut puutarhani kuningattarelle bensiinikäyttöisen nurmikkotrimmerin.

Rehevänä roihuava rakkautemme kesti kuin kestikin tämänkin testin. Ja tokihan vehkeelle on ihan oikeasti käyttöä.

Aikaisempi akkukäyttöinen nurmitrimmerimme ei reilusti kukkuloita ja kumpuja tarjoavan pihamme monimuotoisen kasvuston kurissapitämistehtävissä oikein pärjännyt. Se sanoi sopimuksen irti jo vuosikausia sitten. Tässä on toivottavasti enemmän vääntöä.

Kun aloin kasata armaani syntymäpäivälahjaa, iski kuitenkin heti alkajaisiksi yllättävä tenkkapoo.

Käyttöohjeen ensimmäisellä sivulla luki nimittäin näin:

”Tätä laitetta voivat käyttää vähintään 8-vuotiaat lapset ja sellaiset henkilöt, joiden fyysiset, aistinvaraiset tai henkiset ominaisuudet ovat alentuneet tai joilla ei ole kokemusta ja tietoa, jos heitä valvotaan tai heitä on opastettu käyttämään laitetta turvallisesti ja jos he ymmärtävät laitteen käyttöön liittyvät vaarat.”

Pätkä piti lukea uudestaan. Ja sitten vielä uudestaan. Ja kerta kiellon päälle. Eikä minulle vieläkään ole oikein valjennut, täytänkö vaatimukset.

Ja jos täytän, niin onko se hyvä asia?

Jotenkin tuo teksti maistuu ihan oikean ihmisen kirjoittamalta. Netistä löytyvä Google Translator (suomeksi Google Kääntäjä) tuottaa kokemusteni perusteella pseudo-suomea, tuossa on kuitenkin teoriassa ihan oikea virke.

Android-käyttöjärjestelmän Google Play -sovelluskaupassa ohjelmien suomenkieliset esittelytekstit ovat valtaosin automaatilla englannista käännettyjä. Kännykällä kauppaa käyttäessä en ole saanut käännösautomaattia pois päältä.

Siksi esimerkiksi Two Dots -pulmapeliä luonnehditaan näin: ”Pelata paras sosiaalinen pulmapeli Android, se on helppoa, hauskaa ja vapaasti asentaa!”

Näin puolestaan sanotaan GoPro-videokameran hallintaohjelmasta: ”Ohjaa kameran etänä kaapata laukausta ja jakaa sen ystävien.”

Ehkäpä joskus tulevaisuudessa kielenkääntäminen onnistuu tietokoneohjelmalla niin hyvin, että kääntäjien ammattikunta jää virattomaksi.

Siitä seuraava askel ovat tietysti toimittajaohjelmistot. Toimituksen pääkäyttäjä määrittelee tyylilajiksi humoristisen kolumnin ja naputtelee softaan muutaman avainsanan. Sekuntia myöhemmin valmiina on 3 500 merkkiä briljanttia tekstiä.

Silloin maailma on valmis.

Sitä odotellessa jatkan sen pohtimista, uskallanko käynnistää vaimon uutta nurmikkotrimmeriä.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.