Kiitettävä kansalaistaidoista

Valmistelimme joulua Anttilassa ja teimme talkoilla karjalanpiirakoita. Kerroin perheen jälkikasvulle työn lomassa siitä, miten ennen leivottiin ja siivottiin aina ja vain lauantaina. Iso leivinuuni lämpisi heti aamusta, tehtiin ensin piirakat, sitten leivät, kakut, laatikot, illaksi kypsyi karjalanpaisti ja uunipuuro. Tuvan matot oli sitä ennen viskattu ulos ja leipien noustessa jo lattiat lakaistiin ja pyyhittiin.

Siitä tavallisesta omasta lapsuudestani poimin hetkiä päivän käsitysmaailmaan ja kerroin mitä ovat pulikka, huttu, kuori, kakkara, sydän, hanko, arina... Piiraan kuori alustetaan, pyöritellään pötköksi, leikataan kakkaroiksi, jotka jauhotetaan, sitten kaulitaan pulikalla. Kuorelle levitetään huttu eli sydän ja sitten piiras ummistetaan eli rypytetään. Kuin olisi puhunut vierasta kieltä!

Lopputuloksena olivat kiireiset, jauhoiset askeleet takaisin tietokoneen ääreen ja nykyarkeen. Äiti, sä oot kypsä! Piiraista tuli kuitenkin hyviä ja puolet ansiosta menee tietenkin isännälle joka toi koivuhalot uunin eteen. Eläköön perheprojekti!

Mihin ovat kadonneet kansalaistaidot? Kun kirjoittajan sukupolvi vielä muistaa koulussa istuneensa kyseisellä oppitunnilla ja kokee omaksuneensa tärkeitä asioita esi-isiltä ja yhteisöltä, miten olemme päästäneet tämän tiedon karkaamaan kurssioppaista? Pojat toivat viime viikolla kotiin kuusijuhlasta numeroita biologiasta ja ranskasta, mutta entä elämästä ja selviytymisestä?

Olemme saaneet Keski-Suomeen uuden ministerin. Onnea Henna Virkkunen ja voimia vastata ajan ja arjen haasteisiin. Siinä työssä auttavat sekä maalaisjärki että maltti - ihan kaiken ei tarvitse olla heti valmista tai uutta. Vanhallakin on puolensa - yritän uskotella itselleni. Sivistys ja tahto tehdä hyvää ovat kansalaisen eväät tulevaisuuden uravalintoihin.

Kansalaisten mahdollisuuksia yleissivistykseen ja kansalliseen itsetuntoon tulee lisätä. Kun talouden povaama lama lähestyy, on kysyntää henkisellä sietokyvyllä ja luovalla toiminnalla. Maakunnan muut kuin oppivelvollisuuskoulut ovat se varaventtiili, joilla tulevat paineet puretaan. Kurssit ja koulutus ovat kaikkien ulottuvilla ja oppilaiden oikeudet luokattomat. Myös työttömien ja syrjäytymisen uhassa olevien ihmisarvo ja taidot pidetään näin päivitettyinä.

Vierailin ennen joulua uudessa Jyväskylän Taito-keskuksessa Kivääripajan nurkilla. Suosittelen kaikille keskisuomalaisille pistäytymistä tuolla kädentaitojen verstaalla - niin miehet, naiset kuin lapsetkin ovat tervetulleita! Erityisesti siellä toivottiin keskisuomalaisten ministereiden ja kansanedustajien vierailua. Mitkä ovat resurssit taiteen perusopetukseen? Mistä nousevat uudet kyvyt graafiselle teollisuudelle? Entä kansalaistoiminnan tilat muualla? Mihin väistyvät Sepänkeskuksen järjestöt?

Taannoin sain kutsun saksan kielen keskusteluryhmään. Minä, Ich? Sinne kelpasin kuitenkin, ja joka maanantai-ilta tulen kotiin perheen pariin vähän parempana, kieli- ja mielitaitoisempana ihmisenä. Suurinta tyydytystä tuo se, että oppii ja kykenee omaksumaan uutta. Ettei olekaan valmis helisevä vaski. Voi ja saa kehittää omia taitojaan. Se nautinto voittaa monta baari-iltaa, hypermatkat sinne-sun-tänne tai loputtomat kissanristiäiset. Kunpa vihdoinkin voisimme porukalla päättää, minkä nimen kolli saa, niin loppuu se ainainen ristiäisissä kulku...

Joulun pyhät olivat meille hyvästä. Saimme nautittavaksi palaset perinteitä, yhdessäoloa ja kiireettömyyttä. Neljäntenä adventtina kirkossa meidän pappi lupasi, että saa olla myös jouten, itselleen armollinen. Kiitän ja ajattelen lämpimästi niitä joiden oli tehtävänsä vuoksi lähdettävä työn pariin pyhistä huolimatta. Jokaista lukijaani kiitän kuluneista kolumnivuosista ja toivotan kansalaispuuhakasta uutta vuotta 2009.

Kirjoittaja on maatalon emäntä, kylätoimija ja maakuntahallituksen jäsen.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.