Kiitos pöllöemonkin puolesta

Yhtenä alkukesän päivistä jäi Vilppulassa auton alle iso lintu. Kuljettaja otti kuolleen linnun talteen ja soitti paikalliselle lintuharrastajalle kysyäkseen, mikä lintu se mahtoi olla. Vastaus oli heti selvä: viirupöllö.

Lintuharrastaja tunnisti viirupöllön koiraaksi, ja kuultuaan löytöpaikan hän arveli sen olevan kotoisin yhdestä hänen itse metsiin laittamistaan pöntöistä.

Viirupöllöjen maailmassa uroksen tehtävä on kantaa evästä naaraalle, joka sitten repii saaliin poikasille ja huolehtii näin jälkikasvun ravitsemisesta.

Kokenut luontomies arveli, että pesässä oli nyt tukalat paikat, sillä naaras ei itse pysty järjestämään poikasille einettä. Hän päättikin yhdessä toisen lintuharrastajan kanssa mennä pöntölle, vaikka pesivän viirupöllön kohtaaminen onkin aikamoinen operaatio. Pesälle menoon on valmistauduttava kypärin, silmäsuojin ja suojaliivein.

Pöntöstä löytyi kolme nälkiintynyttä poikasta ja lähituntumasta neuvoton emo. Auttajat totesivat, että poikaset kuolevat, jos he eivät toimi. He ottivat yhteyttä vielä kolmanteen lintuharrastajaan ja päätyivät siihen, että poikue jaetaan kolmeen eri viirupöllönpesään uusien emojen ruokittaviksi. Melkoinen temppu!

Muutaman päivän päästä kolmikko kävi pöntöillä varmistamassa, että tulokkaat oli hyväksytty uusiin koteihinsa. Viirupöllöemo todennäköisesti pystyisi pitämään itsensä hengissä ja löytäisi aikanaan uuden kumppanin.

Vaikka me nykykaupunkilaiset olemmekin surullisen vieraantuneita luonnosta, eläimiin liittyvät tositarinat viehättävät ja kiinnostavat meitä. Se kertonee, että sisimmässämme tiedämme ihmisenkin olevan ”vain” yksi laji muiden elollisten lajien joukossa.

Viirupöllötarinaan verrattavia pelastuskertomuksia kuulee aika usein. Ne panevat ihailemaan luontoharrastajia, jotka kunnioittavat elämää kaikissa sen muodoissa ja tekevät parhaansa niin kärsivien eläinten kuin harvinaisten kasvienkin puolesta.

Eläinten auttaminen kuuluu toki myös viranomaisille, esimerkiksi pelastuslaitoksille. Lehdistä luemme tarinoita puista haetuista kissoista ja jäistä nostetuista hirvistä, ja valtaosa meistä nauttii jutuista ja hyväksyy väliin massiivisenkin avunannon.

Me keurusseutulaiset voimme olla todella ylpeitä omista, vapaaehtoista auttamistyötä tekevistä luontojärjestöistämme. Vaikkapa Keurusseudun Luonnonystävät ja Suomenselän Lintutieteellinen yhdistys toimivat kiitettävästi ympäristön hyväksi.

Esimerkiksi lintutieteellisen yhdistyksen joukot ovat rengastaneet Suomenselällä yhteensä satoja tuhansia lintuja, ja luonnonystävät järjestävät säännöllisesti kaikille avoimia, erittäin suosituksi tulleita luontoleirejä ja -retkiä. Järjestöt huolehtivat myös eläinten talviruokinnasta ja pitävät soiden ennallistamistalkoita. Seuraaviin talkoisiin ja Suopäivään kokoonnutaan tämän kuun lopussa Pihlajaveden Isonevalle.

Kehaistaanpa vielä silläkin, että Keski-Suomen luonnonsuojelupiirin puheenjohtaja Matti Aalto ja Suomen luonnonsuojeluliiton puheenjohtaja Risto Sulkava ovat Keuruulta.

Hyvä me – tai oikeammin kaikki te, jotka toimitte!

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.