Kilpailla saa ja ei saa

Kilpailuviranomaiset puuttuivat toissapäivänä Valion toimintaan. Kilpailuvirasto esittää yhtiölle 70 miljoonan euron sakkoa maidon hinnan polkemisesta.

Edellisen kerran kilpailuviranomaiset olivat näyttävästi esillä, kun asvalttiyritykset ratsattiin juuri päinvastaisesta eli liian korkeiden hintojen pitämisestä.

Kilpailuviraston tehtävänä on edistää kilpailua maassa. Vapaa ja monipuolinen kilpailu on markkinatalouden perusedellytys. Vapaan hinnanmuodostuksen pitäisi johtaa taloudelliseen tehokkuuteen.

Tässä roolissa virasto yrittää paljastaa yritysten välisiä laittomia hintakartelleja tai vääränlaisia kilpailukeinoja. Kilpailuvirastolla on järeitä aseita puuttua asioihin. Sakot ja rangaistukset kilpailurikoksista ovat kovia.

Asian toinen puoli on se, kuinka kilpailuvirasto oikeasti edistää vapaata kilpailua tässä maassa.

Maito ja asvaltti ovat esimerkkejä viranomaistoiminnan ongelmista. Valion tapauksessa kilpailuvirasto piti maidon hinnan polkemista eli matalaa hintaa ongelmana. Kilpailuviraston mukaan Valio pyrki tappiollisella hinnalla nujertamaan kilpailijat markkinoilta. Tästä seuraisi sitten aikanaan, että yhtiö voisi nostaa maidon hinnan taas hyvin kannattavaksi.

Asvalttikartellissa kyse oli siitä, että asvalttifirmat sopivat yhdessä hinnoista niin, että asiakkaat joutuivat maksamaan korkeampaa hintaa kuin aidossa kilpailutilanteessa.

Jälkimmäisessä tapauksessa kilpailuviraston toiminta tuntuu ymmärrettävältä, mutta läheskään kaikissa ilmitulleissa esimerkeissä näin ei ole ollut.

Suurin rakenteellinen ongelma on kuitenkin se, että Suomen kilpailuviranomaiset eivät käytännössä puutu kuin ”suomalaisten” yritysten toimintaan. Globaalien yritysten tavat eivät täällä saa juuri mitään huomiota, sillä viranomaisilla ei ole mitään kykyä arvioida esimerkiksi niiden hinnoittelun kannattavuutta tai mahdollista polkumyyntiä.

Tästä on monenlaisia esimerkkejä. Laivanrakennuksessa keskustellaan juuri STX:n tukiaisten kuorruttamasta telakkatoiminnasta, jolla ei ole terveen hinnoittelun ja markkinatalouden kanssa mitään tekemistä.

Toisaalta Googlen, Facebookin tai monen muun maailmanlaajuisen internet-yhtiön koko toimintastrategia perustuu siihen, että yhtiö tarjoaa ihmisille palvelujaan vuosikaupalla ilmaiseksi ja tappiolla, jotta yhtiö saisi ylivertaisen aseman markkinoilla. Sitten aikanaan asiakkaat ”rahastetaan”, kun kilpailua ei enää ole. Samalla tapetaan saman toimialan muut yritykset ja sekä lähitoimialojen vanhatkin yritykset.

Kaupan alalla taas ulkomaalaiset kaupan ketjut voivat hinnoitella ja toimia Suomessa melkein miten tahansa, mutta kotimaiset ovat viranomaisten erityiskiinnostuksen kohteena. Tämä voi vääristää kilpailua kansainvälisten ketjujen eduksi.

Näihin ongelmiin Suomen kilpailuviranomaiset eivät puutu, kun siihen ei ole aseita.

Ehkä Suomessa ja maailmassa kilpailua pitäisi enemmän tehostaa sillä, että rajoitettaisiin kansainvälisten yritysjättien kasvua ja levittäytymistä eri toimialoille. Käytännössä yrityskoon rajoittaminen voisi edistää parhaiten kilpailua.