Kilpailukyky ja talouden tilannekuva

Hallitus ja työmarkkinajärjestöt ovat viime aikoina puristaneet kasaan yhteiskuntasopimusta. Tavoitetta on kutsuttu ”kilpailukykysopimukseksi”.

Toisinaan kilpailukyvyllä viitataan talouden reaalisiin kasvuedellytyksiin pitkällä aikajänteellä. Viime kesänä Taloustutkijoiden kesäseminaarissa julkistettujen pitkän aikavälin ennusteiden mukaan bruttokansantuote(bkt)/henkilö kasvaa 1,0 prosenttia vuosina 2015–2025 ja 1,2 prosenttia vuosina 2026–2035. Nämä luvut kertovat ”kasvukilpailukyvyn” hiipumisesta, jos niitä vertaa muun muassa menneeseen kasvuun.

Kilpailukyvyllä voidaan toisaalta viitata myös kustannuskilpailukykyyn. Tällöin arvioidaan, minkälaiset edellytykset taloudella on saavuttaa ulkoinen tasapaino lyhyemmällä aikavälillä. Ulkoista tasapainoa voidaan mitata muun muassa vaihtotaseella tai ulkomaiselle kilpailulle avoimen sektorin työllisyydellä.

Kustannuskilpailukyvyn tason mittaaminen on hankalaa. Suomen Pankin Lauri Kajanoja on arvioinut, että kotimainen kustannustaso suhteessa muihin maihin on kehittynyt epäsuotuisasti ja että kustannuskilpailukykyvaje olisi 10–15 prosenttia tietämillä. Muun muassa vuoden 2007 palkkaratkaisu vaikeutti tilannetta.

Suomen vienti on hiipunut vuoden 2008 jälkeen enemmän kuin muiden. Tähän ja vaihtotaseen alijäämäisyyteen ovat olleet syynä muun muassa elektroniikka- ja metsäteollisuuden ongelmat ja kustannustason muita nopeampi nousu.

Toimialarakenteesta johtuen Suomen talouden yksi erityispiirre on se, että vientihinnat laskivat selvästi suhteessa tuontihintoihin jo 1990-luvun puolivälistä alkaen. Ulkomaankaupan vaihtosuhde siis heikentyi jo ennen Euroopan velkakriisiä.

Kun vaihtosuhde heikkenee, sen kansantaloudelliset vaikutukset ovat monilta osin samankaltaiset kuin jos tuottavuuskehitys hiipuu. Ulkomaankauppa on eräänlainen teknologia: viennin avulla kansantalous pystyy muuntamaan tuotannon, jossa se on suhteessa muihin maihin hyva, tuotteiksi, joiden tuottamisessa sillä ei ole etua.

Vientituotteet ovat siis panoksia, jotka ulkomaankauppa muuntaa kulutusmahdollisuuksiksi tuontituotteiden muodossa. Kun vaihtosuhde heikkenee, tämä mekanismi toimii kannaltamme huonommin. Vastaava ilmiö koetaan jos tuottavuus hiipuu: samalla panosmäärällä saadaan aikaan vähemmän.

Kun vaihtosuhde heikkenee, myöskään kansantulo ei kasva yhtä nopeasti kuin bkt:n määrä. bkt:n kehitys kuvaa tällöin siis tavanomaista huonommin kansalaisten kulutus- ja säästämismahdollisuuksien kehittymistä. Reaalisen bkt:n kehitys vuosituhannen vaihteen molemmin puolin antoi liian ruusuisen kuvan Suomen talouden tilanteesta.

Edellä sanottu korostaa makrotaloudellisen lukutaidon merkitystä. Makrotaloudellinen lukutaito ja tieto auttavat päätöksentekijöitä yrityssektorilla ja talouspoliittisessa päätöksenteossa varautumaan mahdollisuuksiin ja uhkiin, joita kansainvälinen talous tuo mukanaan. Suomi tarvitsee enemmän, ei vähemmän, tarkkasilmäisiä ja numeroita pelkäämättömiä hyvin koulutettuja taloustieteilijöitä.

KTT Ari Hyytinen on taloustieteen professori ja tutkimuksesta vastaava varadekaani Jyväskylän yliopiston kauppakorkeakoulussa.