Kilpailukykyistä ja tuottavaa joulua!

Viime viikkoina olemme saaneet lukea lehdistä, kuinka kilpailukykyä ja tuottavuutta tulisi lisätä koko Eurooppaan kohdistuvan taantuman selättämiseksi myös Suomessa. Vastinparina tuottavuuspuheelle on esitetty palkka-alennuksia ja työurien pidennyksiä. Mitään keinoja ei tule välttää – sanoo erityisesti kokoomus. On väliä kuinka taantuma selätetään. Kuten kokoomuksen ja Elinkeinoelämän keskusliiton esitykset osoittavat osuvat heidän leikkurinsa työntekijöihin, opiskelijoihin ja iäkkäisiin.

Ensi kevät tulee olemaan kovaa taistelua hallituksen sisällä, jos Kokoomuksen keinot ovat leikkaukset sopeuttamisen nimissä. Vasemmistossa emme tule tällaista linjaa hyväksymään vaan etsimme ratkaisuja muualta. Tähän on meillä ilmiselvät syyt. Viimeksi leikkauksista on karvaat kokemukset 1990-luvun puolivälistä. Tuolloin tuloerojen kasvu oli Suomessa OECD-maiden nopeinta. Maksamme vieläkin noiden leikkausten laskuja. Syitä tuloerojen kasvuille ovat olleet huonot ratkaisut vero- ja tulonsiirtojärjestelmissä sekä työllisyyspolitiikassa.

Koko Euroopan tasolla Suomi on tähän asti selvinnyt poikkeuksellisen hyvin. Jos aletaan leikata rajusti, käy Suomen kuten Iso-Britannian. Talous ajautuu syöksyyn ja velkaantuminen voi jopa pahentua. Leikkaukset, joita tehdään julkisella puolella, johtuvat usein syistä joita on tapahtunut yksityisellä sektorilla.

Elinkeinoelämän keskusliiton puheet palkka-aleista saivat Kokoomuksen ministeripaikalta nopeasti oman paikkansa EK:sta löytäneen Jyri Häkämiehen tuen. Häkämies nosti myös työviikon pidentämisen ratkaisuksi kilpailukyvyn parantamiseksi. Ei kestänyt kauan, kun valtion taloudellisen tutkimuslaitoksen ylijohtaja Juhana Vartiainen hyppäsi samaan pulkkaan EK:n kanssa. Vartiainen esittää, että erityisesti iäkkäiden palkkoja tulisi alentaa, koska iäkkäiden tuottavuus työvoimana laskee vuosien lisääntyessä. Vartiaisen mukaan tämä olisi keino pitää iäkkäämmät pitempää työelämässä.

Mitkään päämäärät eivät kuitenkaan pyhitä keinoja varsinkaan, jos nuo päämäärät menevät metsään. Tällä hetkellä Suomen kilpailukyky on rankattu Maailman talousfoorumin selvityksessä maailman kolmanneksi korkeimmaksi. Haluammeko panostaa kilpailukykyyn tilanteessa, jossa se on jo kohtuullisella tasolla vai pitäisikö katsoa sinne, missä oikeasti menee huonosti?

Monille nuorille alhaiset palkat ovat jo nyt arkipäivää. Kokoomuksen lisäksi myös perussuomalaiset ovat väläytelleet kovia keinoja otettavaksi käyttöön työelämässä. Viime vuonna esimerkiksi 30 perussuomalaista kansanedustajaa allekirjoitti Teuvo Hakkaraisen aloitteen nuorten ohjaamisesta pakkotyöhön. Kokoomuksen ehdotukset työtuntien lisäämisestä ja palkka-aleista eivät ole kaukana näistä linjoista.

Vartiaisen esitys nojaa ajatukseen, jonka mukaan nuoret ihmiset ovat lähtökohtaisesti tuottavampia kuin iäkkäät. Tämä saattaa osittain olla jopa totta, sillä nykyisin juuri nuoret on pakotettu kilpailemaan jatkuvasti työmarkkinoilla. Määräaikaiset työpaikat ja ketjuttamiset takaavat, että työntekijä on jatkuvan epävarmuuden johdosta valmis tekemään mitä tahansa. Tähän monet suhtautuvat jo normaalina työelämän käytäntönä. Toisin saattaa olla vanhemmilla sukupolvilla, joille sopeutuminen nykyiseen työelämän joustoihin on vaikeampaa. Yhtälailla molemmat ryhmät kuitenkin oireilevat vaikkakin eri tavalla työelämän epävarmistumisesta.

Työurien pidentäminen ja työajan lisääminen sekä palkkojen leikkaaminen tai jäädyttäminen tuntuvat erityisen härskeiltä ja moraalittomilta nyt, kun työtä ei tarjota niille, ketkä sitä haluavat. Päinvastoin yritykset ilmoittavat harva se päivä irtisanomisista. Ainoa asia mihin lama ei ole näyttänyt iskeneen ovat johtajien omat bonukset.

Oikeiston ratkaisut työurien pidentämisillä ja palkka-aleilla parantaa tuottavuutta, ovat takapakkia niille työväenliikkeen taisteluille, joilla on saavutettu kahdeksan tunnin työaikalaki, työehtosopimuslaki, irtisanomissuojasopimus, talvilomat, opintovapaa jne. Näitä on pikemminkin parannettava kuin purettava. On selvää, että oikeisto haluaa murtaa työväenliikettä. Tätä yritetään asettamalla vastakkain sekä nuoret ja iäkkäät että suomalaiset ja ulkomaalaiset. Kilpailukyvyn kohentaminen, joka perustuu tällaisille vastakkainasetteluille nakertaa koko yhteiskuntaa.

Tällaiseen meillä ei ole varaa. Jo nyt olemme nähneet kuinka Eurooppa on jakautumassa rikkaaseen pohjoiseen ja köyhään etelään. Tämä kehityssuunta on varallinen. Harmaan talouden näkökulmasta halpatyövoima ei tule halvemmaksi muille kuin suuryrityksille. Palkkojen alentamisesta tulee vain yksi keino, joilla kotimaisen työvoiman palkat saadaan halpatyövoiman kanssa samalle tasolle. Tämän vuoksi työväenliikkeen tuleekin tunnistaa se, ettei ulkomaalta tullut kausityöntekijä ole vihollinen vaan samassa veneessä.

Työvoimapolitiikan onnistumista pidetään edellytyksenä hiipuvan talouskasvun tuottamien ongelmien ratkaisemiselle. Oikeiston ratkaisuilla joululahjat menevät rikkaille.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.