Kiltisti peräkkäin kuin pienen talon porsaat

Viimeinkin me idästä ja etelästä tulevat ajamme Vaajakosken kiertoliittymään kiltisti peräkkäin kuin pienen talon porsaat.

Mutta vain, koska betoniporsaat pakottavat.

Ennen pakottamista Haapaniemen risteyksen ja kiertoliittymän välinen tienpätkä oli villiä länttä. Kuudenkympin ja viidenkympin rajoitukseen ja jonossa ajamiseen tökkääntyneet painoivat kaasua ja kiilasivat rinnalle heti, kun tien leveys salli. Kiertoliittymään ajettiin pareittain sisään ja ulos, ruuhkissa varsinkin, ja peltisepät kiittivät.

Miten ihmeessä me saamme kaaoksen aikaan kahdella kaistalla, kun Pariisissa Riemukaartakin kiertää kahdeksan kaistaa ja vain harva siihen jää pitemmäksi aikaa pyörimään?

Ehkä siksi, että se Pariisin ympyrä on vähän suurempi kuin Vaajakosken. Tai siksi, että siinä ajaa aika vähän suomalaisia. Suomalainen nimittäin ei tee liikenteessä mitään järkevää vapaaehtoisesti. Me tottelemme vain betoniporsaita ja niitäkin vain siksi, että joudumme maksajan paikalle. Vakuutusyhtiö uskoo huonosti, että aivan yllättäen se hyökkäsi vasemmalta kylkeen.

Vaajakosken kiertoliittymän suunnittelu meni alun perin pieliäiseen kuin Taivassalon pojan pusu. Liittymään johti kaksi kaistaa, ja niiden yläpuolella opasteet ohjasivat kääntymään kahdella kaistalla vasemmalle Jyväskylään.

Luuliko joku tosissaan, että ympyrässä vasemmanpuoleista kaistaa ajava odottaa oikeanpuoleisen vapautumista päästäkseen ulos ympyrästä? No ei odottanut.

Sitten opasteet ja kaistamaalaus poistettiin, mutta vakituisten kulkijoiden selkäydin ei kääntynyt uuteen asentoon ja satunnaiset matkaajat liittyivät jonoon, joka näytti vetävän paremmin. Joka aamu työmatkalla olen saanut varoa vasemmalla ajavaa. Tukka pystyssä monta kertaa. Huimimpia olivat ne, jotka kiilasivat eteen heti moottoritielle päästyään. Tietenkin vilkkua näyttämättä.

Ihanaa ajatella imperfektissä. Punaniskaiset sarvipäät ovat historiaa, vai?

Nyt vain yksi tie johtaa ympyrään. Voin kuvitella, kuinka jonossa otsasuonet pullistelevat. Rekkakuskit saattavat tulevana talvena puristaa rattia rystyset valkeina, nimittäin betoniporsaskarsinan portti on todella tiukka ja armoton. Mutta värikäs.

Liikenteestä on tullut sirkusta, jossa ei ole kivaa. Piittaamattomuus ja pakko esittelevät parhaita temppujaan. Pinna on millin mittainen. Joku kysyy, mikä ihme meihin liikenteessä menee. Ei se liikenteessä mene. Se istuu meissä niin kuin jööti Junttilan tuvan seinässä. Minäminäminä. Mä haluun ja mulle kuuluu. Kyllä mä tästä kerkeen/mahdun/osaan.

Ja sitte tulee oho tai eiku ja hirveetä jälkee. Ja lopulta pakko, kun muu ei auta. Jätkät pilas hyvän jutun.

Kirjoittaja on Keskisuomalaisen erikoistoimittaja.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Kolumnit

Ämmä hallitus?

Marin tekee ruuhkaa vihervasemmistoon

Kolumni: Holtittomat kuskitko muka hauskoja?

Kolumni: Jyväskylä vs. Buenos Aires

Kolumni: Taksien hinnat pysyivät, mutta palvelu huononi

Kolumni: Muunneltua totuutta laseilla ja ilman

Antenni: Lapseni löysi Youtubesta mainiot esikuvat

Haittamaahanmuuttajat söivät eläkeparannukset

Kolumni: Työehtojen shoppailu on vasta alussa

Kolumni: Itsenäisyyspäivä epäperinteisin menoin

KSML.fi:n uutiskirje

Tilaa KSML.fi:n uutiskirje. Saat joka iltapäivä viisi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Tilaus on maksuton.